2. syys, 2016

Touhutorstai

Vihdoinkin! Paketti, joka on kierrellyt ties missä on vihdoin saapunut tyttövauvan kotiin Suomessa. Tämän paketin matka kesti tasan kaksi viikkoa. Viesti kertoo, että kuvia vauvasta lahjassaan on odotettavissa kuulemma kahden-kolmen kuukauden kuluttua kun tyttö on kasvanut. Nyt lahja on huomattavan iso neidille, vaikka koitin etsiä pienimmän mahdollisen koon. En vaan muista enää kuinka pieniä ne ihmiset ovat elämänsä alkutaipaleella.

Eilen mainostamani 'kokonainen kana uunissa Hans Välimäen oppeja soveltaen' onnistui erinomaisesti. En saanut paistettua sitä edes ylikypsän kuivaksi vaan liha oli sangen mureaa. Pinta oli juuri niin rapsakka ja mausteinen kun olin suunnitellutkin. Kanan ahteriin sen sijaan olisin voinut tunkea lisää sitruunaa ja hieman lisää mausteita. Tuolloin kanasta olisi tullut vieläkin maukkaampaa. Mutta tämä on tiedossa kun seuraavan kerran valmistan kokonaisen linnun. Sillä tulen varmasti sellaisen tekemään. Yhdestä kanasta kun riittää syömistä meidän taloudessa ainakin kolmeksi päiväksi. Sangen kustannutehokasta ruokaa siis.

Rouva kana saa huilata kaikessa rauhassa jääkaapissa, sillä tänään syödään jotain hienoa hienossa ravintolassa hienot vaatteet päällä. Alkaen kello 21.00. Eli 22.00 Suomen aikaa. Omituisia ruokailuaikoja näillä paikallisilla.

Kauluspaitapäivitys; Kuten eilen kerroin, meidän kylältä, kun oikein silmin katseli, löytyi itseasiassa useitakin paitakauppoja. En vaan ollut tullut kiinnittäneeksi huomioita niihin aiemmin. Eilen kiertelin kauppoja ja paitavaihtoehtoja oli useitakin. Ongelma oli vaan minun kokoni, ei siis missään nimessä paitojen koko. Ne kun olivat ihan oikean kokoisia. Minä vaan olen aivan liian iso. 

Mutta löysin paidan. Mallasimme sitä myymälässä myyjän kanssa päälleni ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tämähän se on. Hyvä paita se loppujen lopuksi olikin, paitsi että ehkä piirun verran liian iso..... Mutta tällä mennään, eipähän ainakaan puristele. Ai niin, paita kylän keskustan boutique -tyyppisestä myymälästä maksoi 64 kunaa, eli 8,50 euroa. Taidanpa käväistä tuossa liikkeessä toistekin. Olen selkeästi muuttumassa shop'a'holiciksi!

Olin niin iloinen uudesta paidastani, että päätin kotimatkalla palkita itseni vielä fast foodin luukkupizzalla, josta kuva ohessa. Kuten huomaatte, rasvassa ei ole säästelty. Joten saattaa olla ettei se uusi paita nyt niin kauhean suuri ollutkaan.

Tämän illan ravintolailtaa varten pesaisin viikolla kesähousuni. Jotka ovat juuri tällä hetkellä aikamoista myttyä. Pellavaa kun ovat. Tapasin sattumoisin eilen illalla alakerran naapurin rouvan ja ajattelin kysäistä, että saisinko heidän silitysrautaa lainaksi. Mutta törmäsimme hyvin korkeaan kielimuuriin. iTranslate antoi silitysraudasta kroaatinkieliseksi sanaksi odjeca zeljeza. Jota sitten näytin ensin rouvalle, sitten hänen miehelleen ja lopuksi myös kolmelle lapselleen. Eikä kukaan ymmärtänyt lainkaan, että mitä tuo sana tarkoitti. Enkä tiennyt, enkä tiedä vieläkään, mutta eipä tiennyt kukaan muukaan, englanninkielistä sanaa silitysraudalle.

Puhuimme hetken käsillä, kroaatia, englantia, suomea ja saksaa. Ainakin. Kunnes hiffasin, että nurkassa nökötti silityslauta jonka päällä oli siltysrauta! Problem solved! Nyt on rauta lainassa ja housut sileät.

Eli kyllä nyt kelpaa ravintolaan suunnata. Sileät housut, uusi paita ja uudet hiukset kun käväisin eilen parturissakin. Joka maksoi tällä kertaa 40 kunaa, eli 5,35 euroa. Mutta fine dining -illasta juttua sitten myöhemmin kuinka fine se loppujen lopuksi olikaan.