7. syys, 2016

Perinneruokaa vol. 2

Kastel Stari tänään keskiviikkona 07.09. Plivistä, 27 astetta, luvassa sadekuuroja. Tuuli verrattain navakka. Säätiedotus päättyy tähän.

Tuohon säätilaan löyhästi liittyen löysin eilen tuolta meidän rannalta ensimmäisen baarin, joka oli sulkenut ovensa kesän jälkeen. Onkin  mielenkiintoista seurata kuinka moni baari/ravintola siellä on auki myös talvella. Tuolloinhan ei turisteja ihan ruuhkaksi asti ole, joten toiminnan pitää pyöriä pitkälti meidän paikallisten varassa. Laskeskelin ihan päässäni, että aivan tuossa kylän keskustan rannassa, noin 1,5 -2 kilometrin matkalla, on kesäisin semmoiset about 20 baaria ja 5-7 ravintolaa, jotka tarjoilevat myös ruokaa. Toivottavasti ihan kaikki eivät sulje itseään sillä kyllähän sitä talviaikaankin pitää silloin tällöin päästä ulos syömään....

Ruuassa pysyäkseni. Kroatian suomalaisten aikaisempaan saapumiserään kuuluva Kalevi tuolla pikkaisen pohjoisemassa osassa maata tekee kaikenlaisia herkkuja päivittäin pohjalta 'tein tämän ihan niistä aineista mitä kaapista löytyy'. Ja lopputulokset ovat ainakin ulkonäöltään semmoisia keskitasoisen ravintolan keittiön tuotoksia. Mutta koska minä en ole pohjakoulutukseltani kokki, en moiseen kykene. Sen sijaan menin kauppaan, ostin herneitä, savukylkeä ja sipulia. Ja tein hernekeittoa!

Tiesittekö muuten, että tämän perinneruuan valmistuksessa on ainakin kaksi maantieteellistä suuntausta Suomessa. Läntinen hernekeitto keitetään lähes muhennokseksi ja lihana käytetään usein savustettua lihaa. Valmiissa keitossa ei siis juurikaan ole lientä eikä ehjiä herneitä. Itäinen keitto puolestaan sisältää enemmän lientä ja herneet ovat kokonaisia. Lihana ei yleensä käytetä savustettua lihaa. Minun keittoni on jotain noiden välillä. Nämä' paikalliset herneet kun eivät näemmä suostu muheentumaan huolimatta 10 tunnin liotuksesta ja lähes 8 tunnin keittämisestä. Joten olkoot siis ehjiä. Lihana minulla on savustettua porsaankylkeä, joten ehkä tuo keittoni sittenkin on hieman enemmän länteen kallellaan. Vaikka siinä on kyllä jonkin verran lientä. Hmmm.....

Ai niin muuten, hernekeiton valmistuksessa tärkeintä on hauduttaminen. Mitä pidempää sitä jaksaa hauduttaa joko pienen pienellä lämmöllä hellalla tai vaikkapa uuniissa, sen maukkaampaa se on. Ihan vaan tiedoksi.

Kannatti muuten valittaa. Kirjoittelin eilen pätkivästä Yle Areenasta, johon meinasi tuolloin mennä hermot. Eilenillalla kun katselin 20.30 -uutisia ja siihen päälle vielä A-studion, sovellus ei pätkäissyt, ei kelannut itseään eikä blurrannut kertaakaan! Ja sitten joku vielä väittää ettei valittaminen kannata. Aina kannattaa valittaa. Ja pyytää rahaa. Niinkuin eräs aikamme suurimmista ajattelijoista on todennut. (sisapiirijoke, sorry)

Nyt on taas se aika kuukaudesta. Eli aika, jolloin olen niinsanotusti 'rahojen välissä'. Siirsin eilen aamulla suomalaiselta pankkitililtäni rahat tänne paikalliselle tilille. Juuri tällä hetkellä ne ovat sitten matkalla jossain bittiavaruudessa. Eli niitä ei näy enää suomalaisella tilillä, mutta eipä niitä vielä näy paikallisella tililläkään. Onneksi tiesin tämän enkä ihan vielä hypreventiloi, mutta sitä vaan tässä mietin, että missä ne oikein käyvät ja mitä ne tekevät tässä siirron aikana? Käyvätkö ne vieraissa jonkun muun tilillä? Veroparatiisissa kääntymässä tai lomalla? Laskeeko joku pankkivirkailija kaikki siirrettävät rahat käsin kun siirtää ne setelit yhdestä kenkälaatikosta toiseen?

Toisaalta päivän tai parin viive on valtioiden välisessä rahaliikenteessä ymmärrettävää, sillä pitäähän sen virkailijan, joka ne setelit tänne tuo varata ensin  lentoliput, sitten lentää ja kuljettaa ne vielä kentältä pankkiin. Kyllähän tuommoinen ottaa aikaa.

Tänään olisi apteekki-iltapäivä. Lääkkeeni, jotka olivat eilen lopussa tuossa meidän kylän apteekista, saapuvat tänään ja ovat noudettavissa illalla. Pitää katsella vähän miten tuo säätila tuosta etenee, sillä sateessahan minä en liikahda mihinkään. Koska minun ei tarvitse. Ja ostin vielä eilen uuden kirjankin. Mutta tästä ja varmaan muistakin asioista lisää sitten huomenna taas.