10. syys, 2016

Vanhoja latuja

Meillä on täällä parlamenttivaalit huomenna. Vaalit, jotka eivät oikein kauheasti jaksa paikallisia innostaa. Kukaan ei usko, että nämä(kään) vaalit muuttaisivat yhtään mitään, kunhan vaan vievät rahaa. Rahaa, jota ei ole kuitenkaan ihan jaettavaksi asti. Kysymyksessä on lähinnä se, että vaihdetaan suurinta puoluetta ja pääministeriä. Tällä hetkellä suurin puolue, ja pääministeripuolue, on Croatian Democratic Union 49 paikallaan.  Toisella suurella puolueella, Social Democratic Party of Croatian, on 42 paikkaa parlamentissa. Yhteensä Kroatian parlamentissa on 151 paikkaa.

Näin ollen vaalien jällkeen, jotka demarit todennäköisesti voittavat, puolue koittaa muodostaa hallituksen pikkupuoleiden tuella. Mutta niinkuin todettu, sama meno jatkuu. Paitsi että uusi pääministeri, jos se tulee demareista, osaa todennäköisesti puhua kroaatiaa. Edellinen pääministeri kun sitä ei oikein osannut koska oli kanadalaissyntyinen ja elänyt Kanadassa lähes koko elämänsä. Kun uusi hallitus on sitten saatu pystyyn, voidaankin alkaa odotelemaan seuraavia vaaleja, jotka järjestetään, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, viimeistään parin vuoden päästä. Piiri pieni pyörii.

Oma elämäni on jumittanut vanhoihin latuihin. Eli elämä rullaa päivästä toiseen samoja rutiineja seuraillen. Lenkki aamulla, lounas, päiväunet, lenkki iltapäivällä, telkkaria ja nukkumaan. Ja sama uudelleen seuraavana päivänä. Rutiineihin tuovat oman mausteensa sitten kavereiden tapaamiset ja itse kehityt iltamenot aina silloin tällöin. Ei siis pahemmin valittamista varsinkin kun olen oppinut karsimaan turhan 'pakko mennä tuonne ja tänne koska asun ulkomailla ja on niin paljon nähtävää ja koettavaa' -rimpuilun pois. Ei minun tarvitse.

Yksi asia johon en vaan totu ja joka saa minut näkemään punaista jokaikinen kerta kun siihen törmään. Ja se on koirien ulkoiluttaminen vapaana. Varsinkin jos se koira ei ole hallinnassa. Eilen sattui taas äksidentti, joka olisi voinut päättyä todella surullisesti. Mutta onneksi ei päättynyt.

Olimme Rockyn kanssa pikaisella iltakävelyllä. Ihan tuossa meidän omalla kadulla. Yht'äkkiä kuulin koiran tassujen rapinan, tiedättehän se äänen kun tassut rapsahtelevat asfalttiin kun se juoksee. Ja seuraavaksi Rockyn kimpussa olikin naapurin samojedi, josta olen kirjoittanut joskus aiemminkin. Eli juuri se sama koira, jonka kanssa Roksulla on täysin ylitsepääsemättömiä riitoja. Tyypit ei vaan kertakaikkiaan tule keskenään toimeen. Jostain syystä.

No, sain Rockyn tempaistua syliini ja koitin väistellä samojedin hyökkäyksiä kääntämällä selkäni sille. Samaan aikaan miehuutensa vanhoilla päivillään löytänyt Rocky piti järjetöntä meteliä sylissäni tyyliin 'päästä irti niin menen ja syön tuon paskan'. Kun samojedin ulkoiluttaja vihdoin ehti paikalle, jouduin ehkä hieman ärähtämäään tälle teinitytölle. Että jos koirasi ei osaa käyttäytyä, sitä ei ehkä kannattaisi pitää irti. Ärähdin tosin englanniksi, joten en ihan ihan tarkkaan tiedä kuinka viestini meni perille.... Mutta Rocky on kunnossa, joten mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Tällä kertaa. Seuraavasta kerrasta ei kukaan tiedä.

Viikonloppu on saatu hyvin alkuun. Edelleen niitä vanhoja latuja pitkin hiihdellen. Kävimme aamulla lenkillä, seuraavaksi on lounas ja sitten päiväunet. Yhden jälkeen alkaa Englannin liigan ManU-ManC peli telkkarista, joka pitää kyllä katsoa. Muita suunnitelmia ei tälle päivälle sitten olekaan. Mutta vielähän tässä kerkiää..... Viikonloppuja kaikille.