15. syys, 2016

Ukkonen

Olen tässä blogissa koittanut välttää suurimpia kannanottoja Suomen tapahtumiin. Mutta nyt ottaa päähän sen verran kovasti,. että on ihan pakko kirjoittaa aiheesta.

Tänään Turussa istutaan oikeutta väkivaltarikoksesta, johon syylliseksi epäillään somalitaustaista Abdiqadir Osman Husseinia. Hussein on syytteen mukaan pahoinpidellyt toisen vangin Turun vankilan kuntosalilla viime helmikuussa. Uhri sai pahoinpitelyssä vertavuotavia haavoja ja hänen kuulolaitteensa vaurioitui. 

Ja miksi tämä sitten minua niin kauheasti ärsyttää? Eikö se ole ihan sama mitä vangit keskenään vankiloissa puuhaavat? Vastaus on, että kyllä, se on aivan sama. Minulle on aivan yhdentekevää vaikka vangit vankiloissa harjoittelisivat nyrkkeilyä toisiaan nyrkkeilysäkkeinä käyttäen päivittäin. Se ei varsinaisesti kosketa minua lainkaan, vaikkakin noin inhimiseltä kannalta siinä saattaa olla jonkinlaisia eettisiä ongelmia.

Mutta tämä Hussein. Kaveri on saapunut Suomeen vuonna 1990. Oltuaan maassa kolme vuotta, hän raiskasi 13 -vuotiaan tytön. Ja sai kolmen vuoden tuomion teostaan. Vapauduttuaan vuonna 1995 Hussein meni ja murhasi veitsellä 15 -vuotiaan tytön. Ja eikun takaisin vankilaan. Josta lomilla ollessaan, Hussein syyllistyi lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Ja nyt siis tuli vedettyä vankilakaveria turpaan...... Voitanee siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että vankiloden tavoite, sopeuttaa vanki yhteiskuntaan, on Husseinin kohdalla epäonnistunut ja pahasti. Niinpä tätä hirviötä ei tulisi pitää suomalaisessa yhteiskunnassa enää hetkeäkään vaan pitää mies joko vankilassa lopun ikäänsä tai passittaa sinne mistä hän on kotoisin. Vaikka Hussein kuinka itkisi että Somalia on vaarallinen paikka. Mutta niin on Husseinkin vaarallinen. Koko ympäristölleen.

Huh, kylläpä tekikin hyvää avautua. Mutta nyt takaisin päiväjärjestykseen. Minulta loppui eilen hyttyskarkoittimen panokset. Eli nukuin viime yön ilman sitä vienosti tuoksuvaa sinistä lappua sähköpistokkeessa. Ja vaikutukset huomaan juuri nyt, tätäkin kirjoittaessani. Sen verran nimittäin rapsututtaa vähän sieltä sun täältä. Eli ihan on pakko hilpaista kauppaan ostamaan lisäpaukkuja ensi yötä varten. Nuo hyttyset muuten eivät suinkaan ole minkään Kroatian erikoisuus. Että niitä ihan jokapaikassa täällä pörräisi. Ei, meillä on tuossa nurkan takana pieni puro, tai kanjoni, jossa virtaa silloin tällöin vettä. Ja kerää näitä inisiöitä ja antaa niille mukavan kasvualustan.

Eilen se ukkonen, joka on tähän asti vain murissut lähellä, löysi sitten tiensä ihan tänne meillekin. Ja vieläpä pikkaisen etuajassa. Normaalisti ukkonen on yrittänyt hiipiä joskus alkuillasta, tuossa kello kuuden- kahdeksan välillä. Mutta eilen se ilmaantui jo iltapäivällä siten, että taivas tummeni jo joskus kahden aikoihin.

Alkoi kunnon jyrinä. Jopa sellainen, että Rocky, joka ei ennen ole pahemmin ukkosta pelännyt, hakeutui minun syliin täysin vapaaehtoisesti. Vettäkin tuli ajoittain aika miehekkäästi. Kerran räpsähti niin, että itsekin hieman sävähdin. Tiesin heti, että nyt salama iski kohtuu lähelle.

Myöhemmin illalla juttelin naapureiden kanssa, ja he kertoivat, että juurikin tuo räpsähdys oli aiheuttanut ongelmia yläkerran sähköissä. En ihan täysin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut koska kukaan ei osannut kertoa asiaa englanniksi, mutta kovasti minulle näytettiin sähkötaulua. Jotenkin sain sellaisen kuvan, että yläkerran sähkötaulu oli kokenut jonkinlaisen virtapiikin ja possauttanut sen. Valot siellä kuitenkin näyttivät palavan mutta jotakin siellä todennäköisesti oli vialla. Minulla toimi kuitenkin kaikki vempeleet.

Tälle päivälle ei ukkosta ole luvattu. Tänään pitäisi olla puoilipilvistä ja 27-28 astetta lämmintä. Eli sangen miellytävä päviä siis...... Mutta katsellaan mitä eteen tulee. Sitähän ei koskaan tiedä.