24. syys, 2016

Viimeinen päivä

Minkälaista se elämä siellä ulkomailla ihan oikeasti on? Eikö sinua pelota asua yksin vieraassa kulttuurissa? Miten saat ajan kulumaan? Etkö kaipaa Suomesta mitään?

Aika ajoin saan blogin palautteissa kuvatunlaisia kysymyksiä. Olen vastaillut kysyjille yksityisesti sähköposteilla, mutta vastataan nyt ainakin vielä kerran myös ihan täällä julkisella puolellakin.

Elämä täällä on oikeastaan pitkälti ihan samankaltaista kuin Suomessa. Toki ympäristö ja vaikkapa sää ovat erilaisia kuin siellä koti-Suomessa eikä kaupoista löydy Pirkkaa eikä Rainbowta, mutta muutoin elämä soljuu eteenpäin samalla tavalla kuin Ähtärissä tai Lievestuoreella. Aamulla herätään, päivät touhutaan mitä touhutaan, iltaisin katsellaan telvisiota tai lueskellaan ja sitten mennään nukkumaan. Seuraavana päivänä tehdään kaikki taasen uudestaan. En ihan oikeasti näe kovin suuria eroja elämään Suomessa. Aikakin kuluu samalla tavalla kuin se kuluu Suomessakin.

Kaipaanko jotain Suomesta? Jos jätetään laskuista lapsenlapset ja omat lapset, niin enpä juuri. En kaipaa niitä paljon mainostettuja neljiä vuodenaikoja, en varsinkaan loppusyksyä/alkutalvea. Sitä en tiedä miten ensi keväänä käy kun lenpparivuodenaikani kevät alkaa. Toisaalta, kevät se on täälläkin. Vaikka kuinka koitan miettiä, en edes keksi muita asioita, joita voisin Suomesta kaivata. Varsinkin kun tekniset apuvälineet tuovat Suomen tähän sohvalle helposti. Kykenen kuuntelemaan suomalaisia radioita ja katselemaan suomalaisia televisiokanavia jos niin haluan. 

Pelottaako minua asua vieraassa maassa? Ei. Miksi pelottaisi? Mitä minun pitäisi pelätä? Kroatia on sangen turvallinen maa ja tämä meidän kylä vielä vähän turvallisempi. Ja jos jotain sattuisikin, "virallinen" turvaverkko sairaaloineen, lääkäreineen ja poliiseineen on olemassa. Aivan kuten ne ovat olemassa siellä Suomessa. Paitsi että lääkäriin pääsee täällä samantien kunhan jaksaa marssia vastaanotolle. Ei paljoa puhuta mistään hoitotakuista tai kolme kuukauden jonoista.

Jos ollaan ihan rehellisiä niin eihän minulla vielä ole ollut kovin suuria kriisejä. Eli en tiedä miten tämä systeemi toimii siinä tapauksessa kun on suuri hätä. Mutta ainakin ihan näissä päivittäisissä virallisissa asioisa homma eri viranomaisten kanssa toimii helposti ja sangen letkeästi. Pientä byrokratiaa lukuunottamatta. Mutta kyllähän se byrokratia päätään nostaa Suomessakin viranomaisten kanssa asioidessa. Eikö vaan?

Siinä muutamalla sanasella siitä, minkälaista elämä täällä on. Jos asia kiinnostaa enemmän ja haluat tarkempaa selostusta, niin otapa yhteyttä vaikkapa sähköpostilla. Vastailen mielelläni kysymyksiin.

Se olisi sitten viimeinen vegaanipäivä. Lounaaksi on tänään samaa perunavuokaa josta kerroin jo eilen. Huomenna on sitten vuorossa se pitkään odotettu pihvipäivä. Sillä ei minusta vegaani kyllä saa edes tekemälläkään. Ei vaikka sillä saisikin pisteitä tietyissä piireissä. Taidan olla siis se vegaanisivustoilla halveksittu möhömahainen, keski-ikäinen sekasyöjä. 

Mutta palataan tämän vegaaniviikon yhteenvetoon maanantaina. Nyt oikein hyvää viikonloppua kaikille.