29. syys, 2016

Huono ihminen

Suomalainen kesäsää senkus vaan jatkuu Kastel Starissa. Tälle päivälle, ja itseasiassa koko tulevalle viikolle, on luvattu aurinkoa ja 24-26 astetta. Ensi viikolla sitten, ainakin ennusteiden mukaan, lämpötila laskee pikkaisen reiluun kahteenkymmeneen. Aurinko toki jatkaa paistamistaan eli minkäänlaisia suurempia sateita ei ole odotettavissa. Ihan mukava syyssää siis.

Eilisellä iltapäivälenkillä törmäsin tuossa kuvassa olevaan kamera-autoon. Kuvassa itse kamera on pressutettu, mutta ohittaessaan meidät peräti kahteen kertaan, auton katolla olevat kamerat olivat toiminnassa. Auto ajeli pitkin poikin meidän ja naapurikylän teitä rakennellen siis hyvin suurella todennäköisyydellä street view -näkymiä johonkin karttapalveluun. Jossa minä siis toljotan suoraan kameraan peräti kaksi kertaa! Toivottavasti eivät blurraa tyhmänä toljottavia ilmettäni!

Ai niin, yksi asia jota arvostan täällä asuessani. Ja se on lämmin leipä kaupoissa. Vaikka en ole mikään leivän suurkuluttaja, aina silloin tällöin tekee mieli mussuttaa sitä. Ja mikäs niinä päivinä on mukavampaa kuin mennä lähikauppaan ja ostaa juuri uunista tullutta, vielä lämmintä leipää. Aivan kuten tänään. Olin kaupassa ja leipomon auto toi leivät myymälään. Odottelin aikani siinä tiskin takana kun myyjätäti asetteli leipiä hyllyyn. Hän ei suostunut myymään minulle mitään sillä halusi kaupata minulle juuri tulleen, tuoreen ja lämpimän leivän. Arvostan. Ja mussutan lämmintä leipää.

Mussutan vaikka olen huono ihminen. Eilen iltapissalenkillä minun ja Rockyn seuraan liittyi pieni kissanpoikanen. Siis todella pieni. Se tuli kylmän rauhallisesti aivan suoraan Rockyn eteen, joka oli aivan pähkinöinä. Rockyhan on edellisessä elämässä asunut jopa kahden kissan taloudessa. Niinpä nuo kaksi, siis Rocky ja pikkukissa, olivat kuin kaksi vanhaa kaveria. Pikku kissa teki sellaisia 'hyökkäyksiä'selkä kaarella sivuttain pomppien kohti Rockya. Rocky heilutteli häntäänsä ja tökki kisua kuonollaan eteenpäin vähän niinkuin että 'joo joo, olet kova tyyppi'.

Kisu seurasi meitä aina tuohon meidän kotipihan portille asti. Sitten se katosi jonnekin. Ja minulle tuli huono omatunto. Olisiko minun pitänyt ottaa tyyppi meille asumaan  varsinkin kun se tuli niin hyvin toimeen Rockyn kanssa? Miten se pärjää yksinään pienenä kissanpentuna tuolla kylmässä maailmassa? Mitä  sille on tapahtunut yön aikana? Ja olisinko minä ollut valmis huolehtimaan kissasta ja haistelemaan kissanpissan hajua?

No, pitää toivoa että tyyppi ilmestyy joku kerta vielä näkyville. Tietäisin ainakin että hän on kunnossa...... Valitettavasti minulla ei ole kuvaa kissasta sillä iltalenkillä minulla ei ollut puhelinta mukana.