21. loka, 2016

Kaupassa

Kävin eilen isossa kaupassa tuolla Trogir -tien varressa. Voin siis jatkaa tällä viikolla käymääni jauhelihakeskustelua. 450 gr naudan jauhelihaa maksaa Kaufland -kaupassa normihintaisena 21,48 kunaa eli 2,86 euroa. Possu -jauhis oli himpun verran edullisempaa.

Samaisella reissulla huvitti ihan pikkaisen paikallisen poliisin toiminta. Ajelin siis WUCilla jossa on Suomen rekkarit. Poliisit olivat pitämässä ratsiaa ja pysäyttelivtä melkoisen määrän autoja. Kun lähestyin sumaa, huomasin kuinka yksi poliiseista katsoi, että apua, sieltä on tulossa ulkomaalainen auto! Kaikki kolme konstaapelia käänsivät minulle selkänsä! Kun olin ohittanut heidät, pysäyttely jatkui entisellään. Elikkä ei täällä näemmä ainakaan 'turisteja' rahasteta.

Kaupassa toimii täällä tasan se sama ärsyttävä ilmiö kuin Suomessa. Eli hyllyjen eteen parkkeeraminen. Sitä asetutaan siihen hyllyjen eteen ostoskärryineen, parhaimmillaan vielä lastenvaunuilla varustettuna ja sitten aletaan miettiä että mitähän sitä oikein ostaisi. Tai pengotaan tavaroita hyllyssä jotta löydettäisi juuri se paketti jossa päiväys on mahdollisimman pitkä. Yiritä siinä sitten kurkoitella sieltä jostain välistä se oma tuote jota olet ostamassa.... Olen joskus miettinyt vinkata näille tyypeille että jos levittäisivät vielä kätensä, niin saisivat suuremman alan blokatuksi. 

Päiväohjelmaamme liittyy kiinteänä osana iltapäivälenkit. Olemme kävelleet Rockyn kanssa jo useamman viikon jokainen päivä, säästä riippumatta, päiväunien jälkeen semmoisen tunnin lenkin. No ookoo, silloin yhtenä kokonaisena sadepäivänä lenkki jäi kyllä tekemättä. Erittäin epäluotettavan askelmittarin mukaan askelia kertyy lenkeillä semmoiset 6000-7000. Ai miksi lenkkeilemme? Ihan vaan siksi, että tulisi liikuttua edes vähäsen eikä notkuttua pelkästään netissä. Ja onhan se mukava olo kun lenkin jälkeen olet käynyt suihkussa ja sinulla on puhtaat, kuivat vaatteet ylläsi. 

En ole koskaan ollut erikoisen hyvä kielissä. Eilen kuitenkin havahduin siihen, että ainakin englannin osaaminen on täällä ollessani kehittynyt. Sitä ei tule enää kiinnitettyä huomiota siihen, että kieli vaihtuu enkuksi, ei kuunnellessa eikä edes puhuessa. Se vaan tulee jostain, ja tulee vieläpä melko helposti. Kumpa joskus olisin kroaatin kanssa samassa tilanteessa.....