26. loka, 2016

Takaisin Kastel Starissa

Eilinen postaus oli melkoisen Suomi -painotteinen. Tänään koitetaan sitten pysytellä enemmän täällä Kastel Starissa. Jossa on tänään puolipilvinen päivä ja lämpöä luvassa 23 astetta. Iltapäivällä saattaa ukkonenkin jyrähdellä. 

Eilen oli pitkästä aikaa taas kroaatitunti. Jossa en edelleenkään osannut yhtään mitään. Sitä se liian pitkä tauko teettää..... taikka ei, minun kohdallani kysymys taitaa olla vaan laiskuudesta ja huonosta kielipäästä. Kielipäätä voisi kompesoida tekemällä pikkaisen hommia kielen eteen kotona tuntien välissä, mutta kun laiskottaa. Ja aina on muka parempaa/mielenkiinoisempaa tekemistä. Mutta jos sitä vaikka nyt ryhdistäytyisi......

Parasta eilisessä tunnissa oli lörpöttely tunnin jälkeen. Höpisimme Lucyn kanssa tunnin verran kaikenlaisista sattumuksista, mitä kummallekin kuuluu ja pikkaisen jopa Kroatian politiikasta. Huomasin siinä jutellessamme kuinka paljon olinkaan kaivannut näitä juttutuokioita, joita meillä oli alkukesästä paljon enemmän ja paljon useammin. Nyt kun Lucy on aloittanut uudessa duunissa, neito on ollut niin kiireinen ettei juttutuokioihin ole ollut aikaa. Löysin hyvinkin monta erilaista luonnehdintaa tästä uudesta duunista ja varsinkin Lucyn tähänastisesta toimenkuvasta, joka on sisältänyt oikeastaan vain ja ainoastaan matkustelua 60+ hollantilaisen miehen kanssa ympäri maata, erilaisten palveluiden testausta ("en pitänyt tuosta ravintolasta, tuosta taas pidin") ja elämästä nauttimista. Päädyimme yhdessä siihen, että ulkopuolisen silmin Lucyn homma voisi näyttää vaikka 'golddigger -hommalta niiden vähän rumempien ammattinimikkeiden sijasta. Enkä minä nyt oikeasti edes epäile että työssä olisi mitään muuta takana kuin palveluiden testaamista, sillä tällä hollantilaisella on ajatuksena laajentaa matkatoimistonsa toimintaa tänne Kroatiaan ja hän etsii tasoltaan aivan huippuluokan palvelutuottajia.  Ja Lucy auttaa siinä hommassa. Taidan olla vaan vähän kade sillä tuo kuullostaa aivan unelmahommalta. Matkustella nyt ympäri ämpäri, syödä parhaissa mahdollisissa paikoissa, yöpyä neljän-viiden tähden hotelleissa ja vaatia erilaisilta palvelutuottajilta ykkösluokan palvelua.

Mutta nykyään on todella mukava tulla kotiinkin. Kun kurvaan WUCilla automaattiportin (luksusta!) avattuani tuohon pihaan ja avaan auton oven, syliini tunkee aina meidän pihavahdin, pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran Rexin kuono. Rexin kanssa siinä sitten jutellaan hetkinen ja jos minulla on kauppakassi mukana, se pitää tietysti chekata olisiko siellä jotain vahtikoiralle. Tähän asti ei ole vielä ollut, mutta tarkistus kuuluu rutiineihin. 

Kerros ylös ja siellä on seuraava tyyppi jonka mielestä on maailman parasta että tulen sittenkin kotiin. Rocky kun on hyvin usein sitä mieltä että ei se varmaan ikinä enää tule takaisin. Ainakin siitä päätellen, että herran läheisriippuvuus, josta olen kirjoittanut joskus aiemminkin, senkus vaan jatkuu. Sohvalla kun katselen telkkaria/surffailen netissä, Roksu tunkee itsensä joko syliin tai vaihtoetoisesti aivan kiinni minuun. Ja yöt nukutaan joko kiinni minussa tai vähintään saman peiton alla. 

Vieraille tiedoksi; sänkyjen etsintä tuonne vierashuoneeseen on alkanut ja on hyvässä vauhdissa. Näyttää siis vahvasti siltä, että myös toisessa makkarissa on sängyt ensi kesänä/keväällä kun teitä alkaa tänne valua. Edelleen muistutan siitä, että kannattaa ilmoitella jos/kun olette tännepäin suuntaamassa. Sen verran kyselyjä ja 'varauksia' alkaa olla kalenterissa jo nyt. Majoituskapasiteettini näyttäisi olevan maksimissaan kuusi henkeä samaan aikaisesti, joka pitää sisällään nukkumapaikat niin sohvalla kuin minun ja Rockyn vieressä. Neljä tyyppiä menee kevyesti ilman mitään ongelmia.