2. marras, 2016

Arki

Aloitetaan kuvaan liittyvällä asuntoilmoituksella. Myynnissä olisi remonttitaitoiselle vankka kivitalo, josta pienellä vaivalla saa omannäköisen talon. Talo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä rauhallisella omakoti- ja pientaloalueella. 

No joo, noita vastaanvanlaisia taloja, niin pieniä kuin vähän isompiakin, on täällä todella paljon. On taloja joiden on annettu rapistua ilman että olisi edes yritetty tehdä mitään ja sitten on taloja, joiden remontointi on aloitettu, mutta jätetty kesken. Keskeytyksen syinä on ollut usein yksinkertaisesti rahojen loppuminen, mutta varsinkin suuremmissa kohteissa, keskeytys on saattanut johtua erilaisista omistussotkuista. Molemmista näistä löytyy esimerkkejä vaikkapa tuolta meidän rannalta. Sieltä löytyy puolivalmiita rakennuksia ja linnoituksia, joista hyvin usein on ollut tarkoituksena tehdä hotelleja. Ei ole sitten tehty. Ainakaan vielä.

Se on sitten arki alkanut taas eilisen pyhäpäivän jälkeen. Omassa henkilökohtaisessa elämässäni päivän muuttumisella pyhästä arjeksi ei juurikaan ole minkäälaista vaikutusta, mutta paikallisille sillä tietty on. On töitä, on koulua.....  Tuo eilinen pyhäinpäivä on muuten hämmentävän tärkeä uskonnollinen päivä täällä. Kun Suomessa lähinnä muistellaan poisnukkuneita, kenties käydään haudalla, niin täällä niihin hautoihin panostetaan kunnolla. Edeltävänä päivänä lähiomaisten haudat käydään siivoamassa. Itse varsinaisena pyhäinpäivänä hautausmaalle mennään perheen kanssa, haudalle viedään lyhtyjä, erikseen vartavasten valmistettuja kukkalaiteita, jotkut jopa pieniä karkkeja. Tämä siis lähioimaisten haudoille. Ystävien ja tuttavien haudoille viedään kukka tai jotain vastaavaa. Vainajia muistellaan ja siihen panostetaan siis aivan eri tasolla kuin Suomessa. Myös kirkot järjestävät erikoisjumalanpalveluksia. Käsittääkseni ne jatkuvat vielä tänäänkin. 

Itse kävin koulutunnin jälkeen kaupassa. Ja testasin ensimmäistä kertaa valmista grillikylkeä, jota jo Suomessa asuessani tuli aina silloin tällöin Prisman groillistä hankittua. Nyt hankin pätkän kylkeä Konsumin grillistä. Ja se toimi aivan samalla tavalla kuin suomalainen kylki. Se oli hyvin maustettu, läskiä oli riittämiin mutta luiden välistä löytyi lihaakin. Ja riittävästi ahmittuani rasva suupielistä valuen, sain vatsani sekaisin. Aivan kuten Suomessa. Johtopäätös kokeilusta oli se, että grillikylkeä voi hyvin ostaa tulevaisuudessakin, mutta vain aina silloin tällöin. Vatsa ei vaan kestä enempää.

Suomessahan oli eilinen päivä se kuuluisa, monien odottama, veropäivä. Huomion uutisvirtaa läpikahlatessani kiinnitti se, että ne jotka maksavat vähiten veroja, kitisevät kuorossa siitä, että eniten veroja maksavat eivät maksa niitä tarpeeksi. Mutta onneksi tämä verouutisointi hiljalleen vähenee kuollakseen pois uusien, tärkeimpien uutisten tieltä. Toivottavasti mahdollisimman nopeasti.