10. marras, 2016

Puoli vuotta

Se olisi sitten kuulkaas mennyt tasan puoli vuotta siitä, kun kurvasin WUCilla tuohon meidän pihaan ihan ensimmäistä kertaa. Aika on mennyt kaikenmaailman virallisten asioiden hoitamisessa, on hankittu pankkitiliä, sosiaaliturvaa, lääkärikontakteja, rampattu poliisilla ja niin pois päin. Tämän lisäksi on kotiuduttu. On aloitettu kielikurssit ja tavattu uusia ihmisiä. Luotu ystäväkontakteja, käyty kahvilla, bissellä ja syömässä heidän kanssaan. On siirrytty shortseista verkkareihin ja huppariin. Eli aloitettu se uusi elämä, eli juuri se elämä, jota lähdin aikoinaan tänne etsimään. Toistaiseksi en ole katunut hetkeäkään.

Oheisesta kuvasta. Siinä yksi kappale koiraa osoittaa mieltään siitä, että kirjoittelen tässä koneella enkä leiki herran kanssa pallolla. Huomatkaa syyttävä ilme.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa omalla lääkärilläni. En ole koskaan aiemmin edes nähnyt rouvaa, sillä kaiken reseptien uusimisen ja muun asioinnin on tähän asti hoitanut joku paikallinen puolestani. Nyt, erilaisten yhteensattumien takia, kukaan ei ehtinyt minua avustamaan, joten ajattelin hoitaa asian ihan itse. Eikä se ollut paha rasti ollenkaan.

Odotushuoneessa oli ihmisiä. Todella paljon. En tiennyt pitäisikö minun jonottaa vai voisinko marssia suoraan vastaanottotiskille. Se tosin sijaitsi oven takana joka oli lukossa ja avattavissa vain sisäpuolelta. Notkuin siis siinä oven pielessä ja kun joku tuli ulos, hivautin itseni sisäpuolelle. Lähtötilanne siellä oli se, että tiesin ettei vastaanottovirkailija eikä tohtori itse puhu mitään muuta kieltä kuin kroaatiaa. Joten koitin selvittää kaikilla niillä noin 20 hallussa olevalla kroaatinsanalla ja ihan pikkaisen viuhtovilla käsilläni asiaani, että minulla olisi tässä spesialistin kirjoittama reseptimääräys ja nyt pitäisi saada ne reseptit.  Ja kappas, vastaanottovirkailiija nyökkäsi, polotti jotain ja alkoi kirjoitella reseptejä. Puhuipa jopa muutaman sanasen enkkua siinä kirjoitellessaan. Hetken kuluttua minulla oli reseptit kädessäni joten ei muuta kuin nokka kohti apteekkia. Jälleen kerran osoitus siitä, että kyllä täällä pärjää kunhan vaan hyppää tilanteisiin. Eikä ujostele turhia. 

Ja sitten ilmastokatsaus. Kuulin juuri uutisista, että Tukholma on totaalisessa jumissa lumisateen vuoksi. Julkinen liikenne kulkee jos kulkee ja jopa taksikeskus on sulkenut itsensä kaaoksen takia. Mikä mielenkiintoisinta, tämän myräkän pitäis saavuttaa Helsinkin iltapäivällä/illalla. Joten jälleen kerran, onnea Suomi!

Täälläkin on kylmä. Eilen illalla Roksun iltalenkillä totesin ihan oikeasti, että kun lämpömittari näytää 7 astetta, se on kylmä. Kylmä, vaikkei edes tuullut mitenkään mainittavasti. Tiedän siis varautua siihen mistä minua on varoiteltu. Eli tuuliseen talvikeliin. Saatan kuvitella kuinka kylmältä ilma saattaa tuntua kun lämpöä ei ole kuin viitisen astetta ja pohjoisesta puhaltaa. 

Lähipäiväksi meille on lupailtu pilvisiä kelejä, sade- ja ukkoskuuroja ja semmoisia 12-15 asteen päivälämpötiloja. Iltaisin mittari laskee sitten selvästi kymmenen asteen alapuolelle. Näyttäisi olevan keltainen varoitus noista kuuroista, hetkittäin saattaa siis tulla vettä ihan huolella. Mutta katsellaan näitäkin juttuja vaikka huomenissa uudelleen.....