22. marras, 2016

Turistina kotikaupungissa

Jestas kun menikin myöhäiseksi tämän päiväinen blogipläjäys, mutta kuten eilen taisin kirjoitella, käväisin turistoimassa Splitissä. Aamulla/aamupäivällä taivaanrannassa kierteli vielä sen verran mustia pilviä, että ajattelin katsella mihin suuntaan sää siitä kehittyy ja vetäisin päiväunet jo kello kymmeneltä! Herättyäni totesin, että pilvet eivät sittenkään jaksaneet tänne asti, joten eiku WUCiin ja kaupungille.

Täytyy ihan tähän alkuun todeta se, että Split on tuossa niin lähellä ja niin helposti lähestyttävissä, että täytyy oikein hienoisesti häveten ihmetellä miksen ole siellä tämän enempää käynyt. Matkaahan ei ole kuin reilut 15 kilometriä ja jos ei omalla autolla jostain syystä jaksa ajella, bussi vie lähestulkoon kaupungin keskustaan. Täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja vierailla kaupungissa useammin.

Tänään olin siis liikkeellä WUCilla. Auton parkeeraminen aivan ydinkeskustassa maksoi 7 kunaa (0,93 €) tunnilta, joten se ei ketään konkurssiin vie. Bussi maksaa muistaakseni 18 kunaa/sivu, eli 2,39 €. Auto siis parkkiin ja hedelmä- ja matkamuistorojutorin ja -käytävien kautta vanhaan kaupunkiin. En ollut aiemmin täällä käynyt, joten haltuun ottaminen ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut. Mutta lupaan, että kun ensi kesänä vierailette, osaan Splitin vanhan kaupungin kuin paikallisopas. Kävin jopa turistitoimistosta hakemassa kaupungin kartan ja oppaan. Splitissä niitä ei ollut suomeksi kuten Zagrebissa. Suuri miinus! Mutta ensi kesänä osaan esitellä niin kultaiset kuin hopeiset portit kaupunkiin kuin vettä vaan. Ja suositella parhaimpia ravintoloita. Onhan kysymys kuitenkin melkein minun kotikaupungista.....

Kyselin eilisessä päivityksessä ruokaideoita suomalaisen illan järjestämiseen. ja ehdotuksia tulikin kiitettävän paljon. Pitää alkaa suunnittelemaan asiaa hieman vakavammin, sen voisi pykätä pystyyn tuossa joskus vuoden vaihteen jälkeen. Vielä kun jostain saisi salmiakkia ikäänkuin 'piristämään' illan ruokatarjontaa.

Hei ainiin muuten. Avasin Skype -tilin. Joten nyt saa soitella. En vaan tiedä minkälaisia tunnuksia minun pitää jakaa jotta ihmiset löytävät minut sieltä. Jonkun jarih jarih -tunnarin se näytti kun tili oli avattu, mutta tarvitaanko siihen myös puhelinnumeroa? Siis täh? Häh?

Ja lopuksi taas hieman ihmettelyä suomalaisesta menosta. Lappland Safaries ja heidän työntekijänsä ovat sopineet keskenään, että työntekijät saavat niin halutessaan tehdä lähes niin paljon työtunteja kuin jaksavat. No olihan niissä toki joku katto. Kaikki olivat tyytyväisiä, työnantajan homma toimi ja työntekijät, joista aika usea on sesonkityöntekijänä Lapissa ajatuksenaan tienata niin paljon rahaa kuin ehtii, tykkäsivät painaa hommia. Mutta sitten joku kertoi asiasta ammattiyhdistysliikkeelle, tällä kertaa PAMille. Joka ei jostain syystä tykännyt asiasta yhtään ja kielsi tämän hyvin toimivan systeemin. Ja nyt herää kysymys että miksi?

Työntekijät tekivät ekstratunteja vapaaehtoisesti ja siksi, että halusivat tehdä niitä. Työnantajan ei tarvinnut palkata ylimääräisiä henkilöitä joiden majoitus sesonkiaikaan Lapissa on suuri ongelma. Ja riskinä on se, että jos asiakkaita ei riitäkään, nämä ns. ylimääräiset työntekijät ovat järjettömän suuri kustannuserä. joka vaikuttaa kaikkien työntekijöiden palkkaukseen. Ja heitä joudutaan sitten irtisanomaan.

PAM tuli siis hyvin toimivan systeemin väliin aiheuttaen kaikille osapuolille ongelmia ja harmaita hiuksia. Haitaten jopa hyvin kannattavan yrityksen liiketoimintaa. Asialla, jolla ei ole mitään tekemistä työntekijöiden etujen ajamisen kanssa. Toisaalta en yhtään ihmettele, sillä kysymyksessä oli nimenomaan PAM, tuo katkeroitujen vanhojen ammattiyhdistysrouvien liitto, joka osaa kyllä aiheuttaa ongelmia. Ja lukea jokaikisen pykälän niin tarkasti, että käytännön terveellä järjellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Vaikka kaikki osapuolet kärsisivät. Minulla on kokemusta tästä. ja PAMista.