25. marras, 2016

Kroaatin tunti

Se oli eilen sitten sellainen kroaatin tunti. Tunti, jossa ei puhuttu sanakaan kroaatia. 

Meillä on Lucyn kanssa ollut reilun viikon mittainen tauko kroaatin tunneissa. Ja kun sitten eilen vihdoin jatkoimme opiskelua, kyllähän se olisi pitänyt tietää mihin se johtaa. Ei ainakaan intensiiviseen opiskeluun.

Ensin kävimme läpi molempien kuulumiset. Mitä sitä on tullut tehtyä ja minkälaisia suunnitelmia lähitulevaisuudessa kummallakin on. Siitä päädyimme sitten Lucyn ja pomonsa Jupin bisneksiin, miten ne ovat edistyneet ja minkälaisia ongelmia heidän suunnitelmien eteen on keräytynyt. 

Lucyhan työskentelee päätoimisesti hollantilaiselle kaverille, joka on perustamassa tänne erittäin inclusiivista matkatoimistoa ja/tai -järjestäjää. Eli erittäin kalliita, räätälöityjä, yksilöllisiä matkoja asiakkaille. Jupilla on vastaanvanlaisia toimistoja myös muualla maailmassa, joten häneltä löytyy kokemusta tämäntyyppisten matkojen järjestämisestä ja siitä, mitä se palveluntarjoajilta edellyttää.

Mutta mutta, ennenkuin matkoja voi alkaa järjestellä, se edellyttää yritystä. Itseasiassa se edellyttää matkatoimistoa. Kroatialaista sellaista. Jonka perustaminen paikallisessa byrokratiaviidakossa ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Varsinkaan kun virkailijat virastoissa eivät todellakaan ole niitä kaikkein palveluhalukkaimpia. Jup muotoili asian kohteliaasti eilen siten, että hän on ollut havaitsevinaan lieviä heijastuksia menneiltä sosialistisilta ajoilta..... Tottahan se onkin, yksi Kroatian ongelma on ylisuuri julkinen hallinto, joka periytyy nimenomaan sieltä Jugoslavian ajalta.

Siitä sitten jotenkin ajauduimme Euroopan maantietoon. Lucy kertoi, että hän piti Jupia, joka on siis hollantilainen (Dutch) pitkään tanskalaisena (Denmark). Tästä pääsimme sitten Euroopan maantietoon. Joka oli opettajaltani aivan totaalisen hukassa. Hänellä ei esimerkiksi ollut minkäänlaista havaintoa siitä, missä Tanska sijaitsee. Tai jos otat laivan pohjois-Saksasta, pääset sillä näppärästi Jenkkeihin. Se kun sijaitsee siinä ihan meren takana. Jep jep.....

Oli pakko kaivaa puhelimesta Euroopan kartta. Kävimme läpi maiden sijaintia kartalla, kävimme läpi Pohjoismaita ja Benelux -maita. Suuri ylläri tuntui olevan se, kuinka lähellä Suomea neiti oli käynyt kun vieraili Pietarissa. Löysimme Saksan ja totesimme yhdessä, että laivamatka sieltä pohjoisesta ei sittenkään vie aivan suoraa Jenkkeihin. Ihmettelimme Tanskan pienuutta. Opiskelimme sitä, mitkä maat kuuluvat Pohjoismaihin. Ja minä mietin hiljaa itsekseni, että minkälainen koulusysteemi täällä mahtaakaan olla. Tuntuisi ettei ainakaan kovin maantieto -painotteinen. Mutta hauskaa meillä oli, todella hauskaa.

Kirjoitin eilen Davis Cup -huumasta joka täällä vallitsee. Huuma näyttäisi vaan jatkuvan ainakin televisiossa. Tänään yksi valtiollinen tv -kanavistamme näyttää kello 13.00 alkaen aina iltaan asti pelkästään tennistä. Jos peleissä on tauko, se täytetään studio-osuudella. Vaikka toisaalta, huomenna lauantaina Ylen kakkonen näyttää lähes koko päivän hiihtoa. Ja mäkihyppyä. Joten mitä minä oikein valitan. Näin se vaan menee.