5. joulu, 2016

Imatra

Ihan pakko aloittaa tämä viikko viikonloppuna kantautuneella uutisella Imatralta. Kolmen ihmisen täysin käsittämätön ampuminen ylitti uutiskynnyksen ympäri maailmaa, jopa täällä meidän paikallisissa uutisvälineissä. Suomiuutisia ei täällä paljoa normaalisti näe.

Imatran tapahtumat etenivät tämän hetkisen tiedon mukaan seuraavasti. Ampuja-Jori, jonka nimeä ei saa vielä julkaista, totesi lauantai-iltana, että jaahas, kello on jo noin paljon, taidanpa ottaa kiväärin ja mennä ampumaan muutaman ihmisen. Laasonen, joka nimeä ei siis saa missään nimessä julkaista, hyppäsi autoon, ajeli kävelykadulle, otti kiväärin ja ampui 'sattumanvaraisesti' paikalle osuneen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja ja kaksi toimittajaa.  

Tietämättä yhtään sen enempää tapahtuman, tai ampujan taustoista, tuntuu jotenkin vaikealta uskoa että uhrit olisivat valikoituneet sattumanavaraisesti. Varsinkin kun julkisuuteen on saatu uhrien ammatit. Vaikka tapahtuuhan sitä ihmeellisempiäkin asioita. Valitettavasti tälläistä yksittäisen hullun järjestämää verilöylyä on etukäteen täysin mahdotonta ennaltaehkäistä. Kun joku napsahtaa, hän sitten napsahtaa. Usein jopa niin ettei kukaan kykene näkemään sitä etukäteen. Tästäkin huolimatta haluan julkituoda syvän osaanottoni uhrien omaisille.  

Sitten muihin asioihin. Olen aina tykännyt Ilta-Sanomien viikonloppunumeron historiaosuudesta. Nyt lauantaina siinä oli iso juttu yhdestä musiikkihistorian aliarvostetuimmasta bändistä eli Sladesta. Jutussa kerrottiin bändin ehkäpä suurimmasta hitistä, Merry Xmas Everybody, joka valittiin vuonna 2007 Britaniassa kaikkien aikojen joulubiisiksi. Kappaleen tekijät, Noddy Holder ja Jim Lea, keräävät yhä edelleen yli puolen miljoonan euron royaltit vuosittain joulun ympärillä kun laulu raikaa radioissa ympäri maailmaa. Iso biisi siis, suosittelen tutustumaan vahvasti jos kappale on päässyt sujahtamaan ohitse. Kuten koko Sladen tuotantoon. 

Kerroin tuossa viime viikolla ostamastani broilerista ja siitä, mitä kaikkea siitä teen. Kerroin että broiskun lopusta saa mainion kananpastan ja niin saikin. Kaiken kukkuraksi se onnistui tällä kertaa aivan ylihienosti, mausteet olivat kohdallaan ja kaiken kruunasi uusi, ennalta maistamaton pastajuusto. Kanapasta menee ensitreffien ruokavaihtoehtona heittämällä entisen suosikkini kalapuikkometsän ohitse tai ainakin rinnalle. Kalapuikkometsähän valmistetaan siten, että hankitaan valmis maksalaatikko johon tökitään kalapuikkoja pystyyn. Hetki uunissa ja tarjolle. Toimii, kuten sanottu, varsinkin ensitreffeillä. Vaikutus on taatusti suuri.

Kävimme Roksun kanssa eilen pitkästä aikaa lenkillä. Ihan vaan siksi, että lämpöä oli 17 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tuli hiki ihan niinkuin kesällä lenkkeillessämme. Varusteena oli huppari ja collegepöksyt, jotka oli selvästi liikaa tuohon keliin. Tälle viikolle on ennustettu samankaltaista keliä, pikkaisen sadekuuroja mutta lämpö pysyttelee kuitenkin reippaasti yli kymmenen asteen. Eli ihan mukava keli juhlistaa mm. huomenna kotimaan itsenäisyyttä. Josta lisää sitten huomenissa.