31. joulu, 2016

Tähän on tultu

Hyvää uutta vuotta ystävät! Näin vuoden vaihtuessa on usein tapana katsella hieman taaksepäin menneeseen vuoteen. Mitä tapahtui ja mitä sitä tuli tehdyksi. Joten eikun asiaan siis.

Tärkeimmät ensin. Elokuussa tähän maailmaan putkahti poikani Villen ja hänen vaimonsa Marikan Iida -tyttönen tehden minusta samalla tuplaukin. Nyt niitä lastenlapsia on sitten kaksi, Samuel ja Iida. Toivottavasti pääsisivät vielä käymään täällä palmun alla, olisi luvassa nimittäin ainakin uimista ja jätskejä...... Paljon.

Alkuvuodesta napsahti eläkepäätös. Joka mahdollisti sitten kaiken sen mitä loppuvuodesta on tapahtunut. Olin haaveillut tuosta eläkkeestä jo pitkää, se katkaisi nimittäin eräänlaisen välikauden elämässäni, välikauden jossa ei oikein voinut tehdä mitään eikä suunnitella mitään kun tulevaisuudesta ei ollut varmuutta.

Keväällä sain myös yhden, pitkään elämääni hiertäneen taloudellisen asian raitelle, jonka toisessa päässä, jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa havaita ihan pienen valonpilkauksen. Hitaasti mutta varmasti sitä kohden siis.

Lähes välittömästi eläkepäätöksen saavuttua alkoi sitten loppuelämän suunnittelu johon sisältyi hyvin vahvasti muutto etelään. Varsinainen tavaroiden roudaus tapahtui toukokuussa, halvin löytämäni auto täynnä tavaraa suuntasi Finnlinesin laivaan Helsingissä 07.05. Olin uuden elämän edessä.

Uusi elämä alkoi 10.05. jolloin tuo edellä mainittu autonrämä kurvasi tuohon meidän pihaan. Ja siitä se sitten alkoi. Elämä. Uusi sellainen.

Piti opetella kaupoissa käynti. Piti opetella kieltä. Piti tutkailla paikalliset raaka-aineet jos halusit jotain ruuaksi valmistaa. piti tutustua ympäristöön, baareihin, kauppoihin ja naapurikyliin. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ja minä nautin jokaisella solullani.

Onnistuin, kiitos erittäin hyvien kavereiden, penetroitua tähän yhteiskuntaan ilman suurempia ongelmia. Hoidin oleskeluluvan, hoidin paikallisen henkilotunnuksen, -kortin ja pankkitilit, solahdin paikalliseen sosiaaliturvasysteemiin, hankin oma lääkärin jne. Eli suomeksi, asettauduin aloilleni.

Nyt tilanne on se, että minulla on uusi kotimaa vaikka eihän Suomi minusta ikinä mihinkään lähde. Minulla on uusi kotipaikka, meidän pikku kylä johon ihastun koko ajan vaan enemmän ja enemmän, minulla lauma uusia ystäviä, tuttuja ja kavereita, minulla on jopa ihan oma kroatialainen perhe joka pitää minusta huolta. Jos uskaltaisi, voisin melkein sanoa että olen onnistunut hankkimaan sen elämän mistä joskus pimeinä marraskuisina iltoina Suomessa uneksin. 

Helsingin Sanomat julkaisi eilen artikkelin, joka oli otsikoitu 'Vuosi 2016, kamalin vuosi koskaan.' Ja tottahan se on, kaikkea kamalaa maailmalla tapahtui. Oli nälänhätää, oli pakolaiskriisiä, oli terrori-iskuja. Mutta ihan näin omaa mikrokosmosta tarkastellen, vuosi 2016 ei loppujen lopuksi ollut lainkaan hassumpi. Pikemminkin päinvaistoin. Vuosi 2016 oli itseasiassa sangen hyvä. Ellen sanoisi jopa hieno.

Paljon tapahtui vaikkakin siltä ei vuoden kuluessa tuntunut. Mutta kun kaikki tapahtumat listaa sitten kuten tein tuossa edellä, onhan niitä sattumuksia tälle vuodelle osunut melkoinen määrä. Onneksi ne olivat pääsääntöisesti kaikki positiivisia.

Haluaisin toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta! Tavataan taas täällä heti vuoden 2017 alussa.