20. tammi, 2017

Vesi

No kylläpä nyt vesi roiskuu tai on roiskumatta vähän siellä sun täällä. Helsingissä on kuulemma Helsinginkadulla isompi runkoputki mennyt poikki aiheuttaen todellisen vedenpaisumuksen. Ja meillä täällä ei vettä tule ollenkaan. Ovat pistäneet vedet poikki kun rakentevat sitä eilen mainitsemaani tietä tuolla puolen kilometrin päässä. Joten, todettuani tilanteen aamulla, käytin Rockyn ulkona ja kömmin takaisin peiton alle. Kömmin vaikka keli on mitä kaunein, pohjoistuuli bura on poistunut ja aurinko paistelee aivan siniseltä. Lämpöäkin on reippaasti päälle kymmenen astetta.

Varsinainen syy takaisinvetäytymiselle oli kyllä se, että tämä päivä on budjetoitu siivoukselle. Pitäisi tiskailla, pyyhkiä pölyt ja lattia sekä vaihtaa lakanat. Mutta kun se vesi on poikki, niin eihän sitä kykene. Voi aivan hyvin nukkua senkin ajan. Tosin veden pitäisi palata kello yhden aikoihin, joten se siivous tapatunee sitten iltapäivällä. Huoh.....

Kävin muuten Roksun päivälenkillä katsomassa mitä ne kaverit niille vesiputkille tekevät. En saanut oikein selvää itse suorituksesta, mutta jos se on hekilömäärästä kiinni, niin työ tulee tehdyksi kyllä. Ja hyvin. Pojat olivat nimittäin kaivaneet semmoisen about 3 metriä syvän kuopan, jonka pohjalla näytti olevan aivan uusia putkia. Sinisiä sellaisia. Siellä kuopassa oli kolme kaveria työn touhussa. Kuopan reunallla seisoskeli kahdeksan työhaalareissa olevaa työmiestä ja kolme siviilivaatteissa olevaa. Eli neljätoista ihmistä yhteensä! Näistä neljästätoista ainakin neljä joi olutta. Mutta kysehän oli rakennustyömaasta ja on perjantai. Joten en edes ihmettele.

Minulle pamahti sitten taas aivan uusi kansallisuus. Tähän asti minua on luultu mm. saksalaiseksi, joka on ehkäpä se useimmiten kuultu arvaus, ruotsalaiseksi ja hollantilaiseksi. Eilen yksi kaveri, joka pysähtyi rapsuttelemaan Rockya ja juttelemaan koirista, veikkasi että olen islantilainen! Islantilainen?!? Minkä näköisiä ne edes ovat?

Maailma astuu tänään sitten yhden askeleen kohti tuntematonta. Kukaan ei tiedä, eikä osaa edes arvata kuinka maailma muuttuu, jos on muuttuakseen, kun Donald astuu presidentiksi. Trump on pullistellut etukäteen paljon, mutta uskon ja toivon, että kun herra nyt vihdoin on presidentti, puheet laimenevat. Tai ainakin suunniteltujen tekojen tulisi lientyä. Mutta aika näyttää, tuskinpa presidentti Trump normi-ihmisen arkeen paljon vaikuttaa. Ainakaan täällä Euroopassa.  Tai mistä sitäkään tietää. Se nyt on ainakin varma, että herra Trump on historian epäsuosituin presidentti amerikkalaisten mielestä astuessaan virkaansa. Mutta itsepähän äänestitte.

Tämän päivän kuva on muuten varastettu Croatian Newsistä ja siinä näkyy Splitin lumitilanne. Joka on siis se, että vuorilla tuolla Splitin takana on lunta, muualla ei. Onneksi.