24. tammi, 2017

Pommikoira

Nyt täytyy olla ylpeä itsestään! Kerrankin. Tein tarkan ostoslistan, jossa olin miettinyt tarkkaan mitä tarvitsen, mitä syön tulevina päivinä, mitkä perustuoteet ovat loppu ja mitä ruokaa Rocky tarvitsee. Tämän listan kanssa hilpaisin sitten isoon kauppaan, jossa käyn keskimäärin pari kertaa viikossa, aina silloin kun tarkoituksena on ostaa vähän enemmän. Näissä lähikaupoissa käyn sitten täydentämässä isojen kauppareissujen vällillä.

Ylpeä pitää olla siitä, että kerrankin onnistuin pitämään kiinni listastani. Tarkoittaa siis sitä, että vaikka minulla on aiemminkin ollut lista niin aina sieltä kaupasta on tarttunut mukaan kaikenlaista muuta. Siis pohjalta "tuotakin voisin tarvita" tai "ai niin, toikin taitaa olla loppu". Mutta tällä kertaa olin päättänyt; lista ostetaan eikä mitään sen ulkopuolelta. Ja näin tein. Paitsi että ostinhan minä listan ulkopuolelta sukkia ja tortillalättyjä. Sukat tulivat ihan tarpeeseen mutta lätyt olivat kyllä aivan puhdas heräteostos. Ne sattuivat silmiin ja sitten alkoi tehdä mieli tortilloja. Nyt on siis ainakin lätyt valmiina, enää tarvitsee vain hankkia täyte niihin joku päivä. 

Tuohon meidän pihaan on aina yhtä mukava kurvata autolla. Siellä on nimittäin vastassa meidän pihan pommikoira Rex, joka tulee haistelemaan ettei autossa vaan ole mitään yllättävää. Kuljettajan ovi pitää avata ja odottaa että Rex tulee moikkamaan. Ja kun sitten otat kauppakassin takapenkiltä, sekin täytyy haistella todella tarkasti. Jos siellä vaikka olisi jotain nameja uskolliselliselle vartiokoiralle. Toistaiseksi niitä ei ole ollut, mutta koskaan ei voi olla varma.

Yksi kysymymerkki muuttaessamme oli se, että kuinka Rex suhtautuu siihen, että hänen reviirilleen tulee toinen koira. Mutta minkäänlaisia ongemia ei ole ollut.  Rex varmaan totesi että tuo pieni rääpäle ei asu hänen alueellaan, eli pihalla, vaan häipyy sen omituisen tyypin kanssa, joka puhuu omituista kieltä josta en ymmärrä yhtään mitään, sisätiloihin. Joten olkoon. Pojat moikkaavat toisiaan kun olemme menossa Rockyn kanssa ulos, ei sen kummempaa. 

Täällä aika usea koira asustaa pihalla. Ihan niinkuin Rex. Niillä on kopit  ja ne elävät pihalla kesät talvet. Pihat ovat sangen hyvin aidattuja, joten koirat voivat oleskella kaikessa rauhassa siellä. Toki täällä on myös vaeltavia irtokoiria, mutta niilläkin on usein kaulapanta, joka osoittaa sen, että ne ovat ihan kotikoiria, kunhan ovat lähteneet pikkaisen tutkailemaan ympäristöä. Varsinaisia kulkukoiria ei minun silmiini ainakaan ole kovin montaa sattunut. 

Eilen ei meidän telkkarista tullut yhtään mitään. Niinpä katsoin suomalaisia kanavia. Meinasin kirjoittaa kotimaisia, mutta nehän ovat nykyään kroatialaisia kanavia ne kotimaiset..... Mutta siis, katsoin Sinivalkoisen valhe -dokkarin, tarinan siitä kuinka suomalaiset ryssivät 2001 koko suomalaisen hiihtourheilun dopingilla. Josta ei oikein vieläkään ole toivuttu. Sen jälkeen katselin SuomiLoven, jota ei saisi katsella jos olet yhtään herkässä tilassa tai pikkaisen väsynyt. Ja lopuksi muutaman saksalaisen polisiisarjan. Jotka ovat aina taattua laatua. 

Siinäpä se maanantai sitten menikin. Nyt on jo tiistai ja huomenna keskiviikko. Mihin nämä viikot oikein hukkuvat?