30. tammi, 2017

Muutama sana Kroatiasta

Erinomaisen hyvää viikonalkua jokaikiselle säädylle. Kastel Starissa ei tapahtunut viikonlopun aikana juurikaan mitään, siksi käyn lävitse muutaman jutun uudesta kotimaastani tuossa ihan kohta. Sitä ennen säätiedostus. Sää on täällä edelleen aurinkoinen kuten tuosta oheisesta kuvasta ilmenee, kuva on tuolta meidän rannalta eilen. Lämpöä on päivisin yli kymmenen astetta, mutta aamuisin autojen lasit ovat edelleen jäässä. Eli öisin on pakkasta. Kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa ja vahvasti. Se tuoksuu ilmassa päivisin.

Mutta Kroatiasta. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä paikallista lehteä, joka oli listannut melkoisen listan kroatialaisia erikoisuuksia. Kuten vaikka sen, että maan urheilijat menestyvät hämmästyttävästi, vaikka heille ei luoda juurikaan minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia. Kroatian vesipallojoukkue on yksi maailman johtavia joukkueita, vaikka hyvin harvassa kaupungissa on kunnallista uimahallia. Myöskään kouluissa ei usein ole kunnollisia, jos ollenkaan, urheilumahdollisuuksia. Siitä huolimatta maa kaappasi 5 kultaa viimeisistä olympialaisista. 

Kroatia valtiona pyristelee irti kommunistihallinon byrokratiasta, mutta kommunistihallinto ei tunnu lähtevän ihmisitä. Jugoslavia ei koskaan ollut varsinainen itäblokin maa niinkuin me ne tunnemme, mutta kommunistit hallitsivat maata erikoisella, ihan itse luomallaan sosialistisella systeemillä. Joka johti siihen, että maan johtajat nousivat arvoon arvattomaan. Aikoinaan oli olemassa jopa laki, joka kielsi maan johtaja Titon arvostelemisen. Ja tästä tuntuu olevan todella vaikea rimpuilla irti. Varsinkin vanhemmat ihmiset kokevat maan johtajien arvostelemisen koko Kroatian arvostelemiseksi. Siksi en uskalla enää heittää kovasti huulta maan melkoisen kuumasta presidentistä...... Hah. 

Hieman yli neljän miljoonan kansalla on 128 kaupunkia ja 428 kuntaa. Jokaisella näistä on oma byrokratiansa, mutta ei juurikaan päätösvaltaa. Sillä näiden yläpuolella on 20 maakuntaa joilla tuo päätösvalta pitkälti on. Ja joilla tietysti on oma brykratiansa. Päätösten hajauttuminen on vähäistä, sillä maakunnat pitävät tiukasti kiinni niistä rahoista, jotka hallitus ympäri maata jakaa. Kukapa sitä omasta vallastaan haluaisi vapaaehtoisesti luopua? Kysykään vaikka suomalaiselta ammattiyhdistysliikkeeltä......

Kroaatit ovat hyvin patrioottisia ja todella ylpeitä maastaan. Mutta isänmaallisuus päättyy siihen, kun pitäisi maksaa siitä, että olet kroaatti. Eli maksaa veroja. Maassa on kuulemma 1,5 biljoonaa euroa maksamattomia veroja. Veroja, jotka ovat melkoisen korkeat. Tutkimukset osoittavat, että vain Norjassa on korkampi veroaste/capita kuin Kroatiassa. Tosin Norjassa myös saat jotain maksamiesi verojen katteeksi, täällä asia on hieman toisin. Kroatian infrastruktuuri on melkoisen kehittymätön, oikeuslaitos on hidas, terveydenhoito kallistuu edelleen ja ilmainen koulutus on kaikkea muuta kuin ilmainen. Sosiaaliturvaa ei välttämättä ole ja kun hallitus on ilmoittanut uusista veroista, tilanne tulee vain pahenemaan. Siksipä minä maksan veroni Suomeen, pääsen näin halvemmalla vaikken veroilla maksamiani palveluja käytäkkään.

Tuo edellä oleva on siis juttua eräästä lehdestä jota lueskelin viikonloppuna. Hyvin harva edellämainituista kohdista vaikuttaa minuun, tai täällä vierailevien turistien elämään. Mutta niinkuin ylläolevasta voitte päätellä, tuskin mikään maa on ongelmia vailla. Melkoisen helpostihan sitä saisi vastaavan listan vaikkapa Suomesta aikaiseksi. Eikö vaan?