31. tammi, 2017

Ei hyvää päivää!

Että semmoinen tapaus sitten tällä kertaa! Olin kirjoittamassa juttua tänne ja olin juuri saanut tekstin valmiiksi. Painoin 'tallenna ja näytä muutokset' -nappia ja samalla meni sähköt. Arvatkaapa vaan oliko teksti enää tallella kun sähköt vajaan minuutin jälkeen palasivat. Vittu! Anteeksi. Kaikki uusiksi siis.

Tammikuu on ohi. Samalla ohi on kaikenmaailman tipattomat ja sipsikaljavegaanihaasteet. Se jouluähkymorkkiksessa ostettu mindfullnesszumbajooga -kuntosalikorttihan on pölyttynyt siellä eteisen laatikossa jo pitkään kun EmiliaPetterillä on ollut niin vaikeaa ettei äippä kertakaikkiaan ole vaan ehtinyt sinne salille. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen piikin Alkon myyntiin kuunvaihde aiheutta kun tipattomat rynnistävät itseään selkään taputellen viinakauppaan helmikuun alettua. Kossu mukaan perjantaina töistä kotiin palatessa, sauna päälle ja perhe myöhemmin hankeen. Eli palataan siis normielämään. Tästä on suomalaisuus tehty.

Kävin eilen baarissa, joka on niin paikallinen että siitä ei baari enää paikallisemmaksi muutu. Sijainti on loistava, kapakka sijaitsee aivan uimarannan vieressä, mutta sisältö oli mielenkiintoinen. Yhdessä nurkassa istuskeli lauma vanhempia ukkoja korttia pelaten. Kaikilla takit päällä, pipot päässä ja tupakki huulessa. Pojat kippasivat pelin lomassa olutta. Muissa pöydissä muutama muu asiakas joko kahvilla tai oluella. Toisessa nurkassa vilkutti flipperi, siis ihan aito, vanhanajan flipu! Baaritiskin takana baarimikko, joka näytti tasan siltä että olisi ihan missä muualla tahansa mielummin kuin siellä missä oli. Uskalsin ottaa tuon oheisen kuvankin vasta kun kaveri oli pöytiä puhdistamassa.

Minulle kerrottiin, että baaria pitää pariskunta, joista kumpaakaan ei voi varsinaisesti kutsua asiakaspalvelun mestariksi. Varsinkin rouva on kuuluisa siitä, että jos häntä alkaa riittävästi ottamaan päästä, hän länttää baarin kiinni. Oli siellä asiakkaita, oli kello ihan mitä tahansa tai edes vuodenajasta piittaamatta. Täällähän rahat kerätään kesäisin kun on turisteja ja sitten sinnitellään talven yli. Se ei paljoa pidättele tätä rouvaa. Jos ei huvita, niin sitten ei huvita.

Eilinen juttuni Kroatian ihmeellisyyksistä sai aikaan pienimuotoisen myrskyn. Sain läjän viestejä niin Facebookissa kuin suoraan sähköpostiini. Joten jatketaan tarinaa ainakin vielä yhdellä faktalla. Kroatia sijaitsee Adrianmeren rannalla, joka on kuuluisa mm. kalaisuudestaan. Maalla itsellään on pitkät kalastajaperinteet. Siitä huolimatta yli 90% merestä nostetusta kalasta päätyy aivan jonnekin muualle kuin kroaattilautasille, täällä nostettusta kalasta syödään suurin osa Italiassa ja muissa Euroopan maissa. Kroaatit syövät vuosittain kalaa 8,5 kiloa vuodessa kun muissa Välimeren maissa lukema on peräti 50-60 kiloa. Joten kysyntää kalalle siis on. Ulkomailla. Ihmeellisintä on se, että Kroatiasta syödystä kalasta puolet on tuontitavaraa. Jostain käsittämättömästä syystä.

Näin siis saatiin tammikuu pakettiin. Toivottavasti tällä kertaa ehdin tallentamaan nämä jorinat ajoissa...... Mutta palataan asiaan ensi kuussa.