3. helmi, 2017

Lääkärireissu

Kylläpäs olenkin ollut reipas poika tänään. Kello ei ole kuin 12 ja olen saanut aikaiseksi jo vaikka mitä. Mutta mikäs se on saadessa kun ilmassa tuoksuu kevät, lämpöä on 14 astetta ja aurinkokin näyttäytyy aina silloin tällöin utuverhon takaa. Olemme selkeästi matkalla kohti parempia aikoja. Eli kohti kesää.

Kävin aamupäivällä lääkärissä Splitissä. Kyseessä on rutiini, minun pitää käydä uusimassa reseptini aika ajoin siellä kun näiden paikallisten lääkärien natsat ei riitä kirjoittamaan niitä troppeja mitä popsin. Sen verran tiukkaa tavaraa siis. Nyt pyysin reseptit kolmeksi kuukaudeksi niin ei tarvitse ihan alvariinsa rampata. Ainakaan lääkeiden takia. Ja voi rahapulassa myydä pillereitä kadulla..... hah. 

Käydäänpä läpi tämä proseduuri joka täytyy selvittää jokaikinen kerta kun reseptit on uusittava. Ensin otan yhteyden omaan lääkäriini, siis eräänlaiseen family doctoriin. Jota en ole tosin koskaan nähnyt livenä, mutta se onkin sivuseikka. Häneltä saan lähetteen eli uputnican. Tämän lapun, jota itse kutsun red paper'ksi, koska se on punainen, kanssa sitten varaamaan aikaa Splitistä. Vaikka täällä lääkäriin marssitaan yleensä ilman mitään ennakkovarauksia, nämä spesialistit Splitissä edellyttävät ajan sopimista. 

Soitin eilen iltapäivällä Splitiin ja varasin ajan. Sain sen tälle päivälle kello kymmeneksi. Ja eikun matkaan. Pientä hapuilua oli havaittavissa tällä kertaa koska tohtori Delic ei työskennellytkään sillä osastolla missä olen tottunut käymään, vaan herra löytyi lopulta ambulantasta. Eli klinikalta, joka ottaa akuuttipotilaita vastaan. Olin paikalla kello 09.55.

Tohtori Delic ei tietenkään puhunut englantia, mutta olin ollut kaukaa viisas ja ottanut mukaan yhden edellisen tohtorin kirjoittaman eräänlaisen epikriisin. Eli tarinan siitä, mikä minua vaivaa ja mikä lääkitykseni on. Kroaatiksi. Tohtori Delic mutisi jotain, otti lappuni ja hävisi jonnekin. Minä istuin odotushuonessa odottamassa. Muutaman minuutin kuluttua vastaanottovirkailiija huuteli minua ja minulla oli uudet resepteihin oikeuttavat paperit kädessä. Tai ei tietenkään heti, niihin piti läimiä vielä leimoja oikein urakalla. Täällähän jokaisessa paperissa pitää olla leima, mieluiten kaksi, ennenkuin se on virallinen.

Katsoin kelloa. Se oli 10.02. Joten seuraavaan vaiheeseen. Takaisin oman lääkärini luokse, joka pystyisi nyt kirjoittamaan varsinaiset reseptit niiden papereiden pohjalta mitkä olin saanut mukaani Splitistä. Paitsi ettei oma lääkärini niitä reseptejä kirjoita vaan hänen vastaanottoapulainen, rouva Oranssi kuten häntä kutsumme. Rouva Oranssi otti paperini, räpläsi tietokonettaan hetkisen ja tulosteli lippuja ja lappuja. Ja heilui tietty hetken leimasimen kanssa. Lopulta minulla oli varsinaisen reseptit, joiden kanssa voin marssia apteekkiin kourassani.  

Olen tainnut joskus kirjoittaa Kroatian byrokratiasta. Ja kieltämättä tuo edellämainittu proseduuri saattaa vaikuttaa jonkinverran monipolviselta. Vaikeuskierteen minun osaltani siihen tuo sääntö, että minun pitää käydä Splitissä uusimassa reseptini. Se kun tuo muutaman luukun lisää koko progikseen. Mutta vaikka jonkunverran joudunkin heilumaan eri luukkujen välillä, niin esimerkiski tämänpäiväinen setti meni todella jouhevasti. Olin ulkona Split -lääkäristä siis kello 10.02, matkalla kohti omaa lääkäriäni. Siellä papereiden kirjoittaminen ja leimojen lyöminen vei aikansa, mutta kävelin loppujen lopuksi apteekista ulos lääkkeet mukanai kello 11.18. Eli koko setti vei minulta matkoineen pari tuntia. Ei paha. Joskus olen joutunut, huolimatta varatusta ajasta, istumaan odotushuoneessa paljon pidempää. Siis Suomessa.

 

Näin tänään aamupäivällä. Iltapäiväksi on suunnitelmissa normiohjelma, eli siis ei mitään. Kohta painan 'tallenna ja näytä muutokset' -nappia ja niin on tämän päiväinen pläjäys eetterissä.  Sitten luetaan Ilta-Sanomien näköispainos netistä, syödään, nukutaan päiväunet ja käydään iltapäivälenkillä. Sitten onkin jo ilta ja voi alkaa suunnitella nukkumaanmenoa. On tämä rankkaa.