10. helmi, 2017

80 vuotta

Tällä kertaa juttu alkaa onnitteluilla. Isäni täyttää tänään kunnioitettavat 80 vuotta, josta siis tätäkin kautta vielä onnittelut. Vaikemme juurikaan ole tekemisissä keskenämme, niin onhan tuo semmoinen luku että sitä on pakko kunnioittaa. Jos noita vuosia peilaa sukumme miesten keski-ikiin, niin muistelen että isoisäni meni about 76 vuotiaana, faiija on nyt 80 joten tuon mukaan minullakin on vielä melkoisesti vuosia jäljellä. Mitä ihan pikkaisen kyllä epäilen. Mutta kaikesta huolimatta siis, paljon onnea!

Sitten ihan  jotain muuta. Kuten lieviä tarkennuksia eilisiin jorinoihin. Kirjoitin Splitin lentokentästä jolle ei muka olisi löytynyt rahaa laajennukseen. Hah, kenttää laajennetaan juuri tälläkin hetkellä. Eli saamani informaatio oli virheellistä, mutta nyt se on korjattu. Myöskään Zagrebin, eli rikkaiden pääkaupunkilaisten, uutuuttaan kiiltelevä kenttä ei ole vielä virallisesti auki koska rakennusvaiheessa on sattunut ihan pikkaisia mokia. Kuten esimerkiksi se, että matkalaukkujen kuljetushihna on asennettu väärinpäin, eli se alkaa sieltä mihin sen pitäisi loppua. Mutta sattuhan noita.

Muistanette kun  minulla tökki netti. Ja oli poikki useamman päivän, olisiko nettihiljaisuus kestänyt jonkun vajaat kolmisen päivää. Asiaa selvitellessä palvelutarjoajan kanssa asiakaspalveliija totesti etten luonnollisestikaan joudu maksamaan siitä ajasta kun internet ei ole toiminut. Eilen tuli sitten lasku, ja ylläri ylläri, loppusummasta oli kuin olikin vähennetty 15 kunaa! Eli 2 euroa. Prosenteissa hyvitys on 7 prosenttia normilaskun loppusummasta. Olen tyytyväinen.  

Kun muutin tänne, ajattelin että olisin päässyt eroon mm. trolleista. Siis niistä lapsista jotka pukeutuvat noidiksi ja kiertelevät pääsiäisen aikoihin ovelta ovelle karkkeja pummaten. Suomessa osasin jo maastoutua siten etteivät nähneet minua kun tulivat ovikelloa pimputtamaan koska en ikinä ollut muistanut varautua millään karkkivarastolla näitä pikkunoitia varten. Mutta sitten, eilen soi ovikello!

Menin ja avasin oven tietämättä yhtään mikä minua sen takana odottaa. Siellä seisoi naapurien lapset meikattuina kuten nuo neidot tuossa oheisessa kuvassa korit ojossa minua kohti. Eikä minulla ollut harmaankirjavaa aavistusta siitä, että mitä minun oletettiin tekevän. Tai miksi he olivat siinä. 

Onneksi alakerran Denis tuli ja kertoi tavaomaisella englanti-saksa-kroaattikielellään, että kyseessä on Maskare -juhla, johon erilaisten paraatien lisäksi kuuluu siis myös tuo ovelta ovelta kiertäminen. Eräänlainen trick or treat siis. Lapset siis odottivat nameja tai muutamaa kunaa. Onneksi minun pikkurahakipossa oli irtokunia joten selvisin hässäkästä rahalla. En kyllä vieläkään tiedä syytä siihen miksi moista juhlaa vietetään, mutta sen tiedän että ensi sunnuntaina tuolla meidän rannalla on lasten Maskare -paraati. Ja seuraavana viikonloppuna aikuisten vastaava. Pakkohan se on kait mennä katsomaan. Tiedän myös se, että tuolla pohjoisemmassa, Rijekassa, tämä festivaali on todella iso juttu.