14. helmi, 2017

Päivää ystäville

On se kyllä ihmeellistä. Ajattelin käväistä kaupassa ihan perusostoksilla, ruokaa Rockylle, Cokista jne. Ja kun tulin kaupasta ulos, olin saanut menemään 188 kunaa, eli 25 euroa. Ihan noin vaan johonkin. Toisaalta ruokakassista löytyi sitten paljon muutakin kuin nuo edellä manitut perustarvikkeet. Ruokaa on nyt Rockylle kuin minulle niin että kestäisimme lyhyen ydinsodan ihan kevyesti. Sitä Cokistakin tuli ostetuksi sitten neljä litraa. Kun oli tarjouksessa.  

Niin, se olisi sitten ystävänpäivä. Että hyvää päivää vaan kaikille. Itse olen luonut tänään vain uusia kontakteja ilman mitään turhia romanttisia höpinöitä. Suklaata tosin ostin kaupasta. Itselleni. Me olemme lenkeillämme törmäilleet Rockyn kanssa melkoisen usein erääseen nuoreen naiseen joka on myös ollut ulkoiluttamassa koiraansa. Olemme tähän asti vaihtaneet muutaman sanasen kun koirat ovat tutustuneet toisiinsa, mutta tämän päivän aamulenkillä jäimme sitten juttelemaan hieman pidemmäksi aikaa. Tarkemmin sanottuna juttelimme semmoiset 45 minuuttia. Tuli läpikäydyksi molempien työ-, sairaus- ja parisuhdehistoriat. Tuli puhuttua kansainvälistä politiikkaa ja ihmeteltyä kuinka vaikea Kroatiassa on nykyisin löytää töitä. Vaihdoimme jopa puhelinnumeroita vaikka neiti totesikin että minä olen kyllä liian vanha hänelle. Ja tarjosi minulle äitiään..... Mutta sain uuden ystävän! Varmaan ihan tämän päivän ansiosta. 

Rocky -uutisia. Täällä on ollut todella hienot kelit muutaman päivän ja se on mahdollistanut sen, että lenkimme ovat olleet hieman pidempiä. Kuten olen kirjoittanut jo aiemmin, olen hieman huolissani tuon vanhan herran jaksamisesta kaikkine vajaatoimisine sydämineen ja nestekeuhkoineen, mutta vaikka lenkki olisikin hieman pidempi jos sen puolessa välissä pitää breikin, niin taas mennään niinkuin ennen vanhaan. Kävimmme eilen tuolla meidän rannalla ja pidimme kahvipaussin eräällä terassilla. Ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia jaksaa kotiin takaisin. Tosin kotiin päästyämme herra painui suoraan nukkumaan.

Suomen radiosta tuli joku päivä juttua koirien haistelukouluista. Eli koulusta, jossa koiria opetetaan käyttämään nenäänsä kun etsivät asioita. Koulu ei ole mikään ammattiin valmistava oppilaitos vaan se on tarkoitettu ihan tavallisille kotikoirille. Jos olisin tiennyt moisesta koulusta Suomessa asuessani, olisin vienyt Rockyn sinne ilman muuta, koska se unohtaa aina välillä että sillä yleensä on nenä. Jos se etsii vaikkapa palloa, se ei aina muista haistella vaan koittaa kurkkia nähdäkseen sen jossain. Epäilen vahvasti että se keksi koko haistelujutun vasta about neljä vuotiaana. Pöllö.