20. helmi, 2017

Naisia krapulassa

Oheinen kuva on tuosta meidän rannasta. Varastettu jostain, en tosin kyllä yhtään muista mistä, mutta kaikki krediitit kuuluvat siis kuvaajalle. Kuka hän lieneekään. Mutta kuvassa on siis pätkä meidän rantaa. Jos ihan tarkaan katsoo, kuva taitaa itseasiassa olla Kastel Novin, eli naapurikylän, puolelta. Mutta kun tuolla rannalla liikkuu, ei sitä huomaa kun kylä vaihtuu. Tässä Kastellan Rivierallahan on seitsemän pikkukylää rivissä, jotka muodostovat yhdessä Kastela -nimisen kaupungin. Itse asun Kastel Stari -nimisessä kylässä, joka taitaa olla asukasmääräältään suurin näistä kylistä. 

Kävin eilen kankkusesta kärsivien kavereiden luona kahvilla. Olivat itsekutsuneet itsensä lauantaina johonkin tilaisuuteen, jossa Kastelasta lähtöisin olevat viininviljelijät esittelivät tuotteittaan. Ja tietäähän sen mihin moinen johtaa. Tällä kertaa se oli johtanut kuulemma pariin viinipullon/tyyppi, reippaaseen yhteislauluun joskus kolmen neljän aikoihin yöllä ja kilotolkulla pekonia aamiaiseksi. Olen oppinut hiljalleen, että paikallinen tapa on viedä jotain mukanaan kun mennään kylään, joten soitin etukäteen ja kysyin että josko sairastuvalla tarvittaisiin tasoittavia, vaikka viiniä tai olutta. Vastaus oli aika tyrmäävä ei, se tuli jopa ihan selkeällä suomenkielellä. Niinpä vein sitten laatikollisen Ibuprofeenia......

Tuolla vierailulla koin taas asian, johon on todella vaikea tottua. Eli sisätupakointiin. Kaikki neljä tyyppiä vetivät röökiä ihan huolella keittiönpöydän ympärillä. Kenellekään tuli tuskin edes mieleen mennä vaikkapa parvekkeelle tupakalle. Sama juttu on baareissa. Periaatteessa niissä on tupakointi kielletty, mutta vain periaatteessa. Kun istahdat pöytään, niin tarjoilija tuo tuhkakupin automaattisesti samalla kun tiedustelee mitä haluaisit. Aivan normaali käytäntö siis. Eikä siinä mitään, polttakoot vain. Ongelma on vaan siinä, että seuraavana aamuna kaikki vaatteet haisevat röökille, ihan niinkuin joskus aikoinaan Suomessa baarista tullessa.

Ai niin, yksi juttu tuli mieleen. Olen välittänyt muutaman yhteyspyynnön erilaisista asioista paikallisille. Lähinnä ne ovat olleet sellaisia, joihin en itse ole kyennyt auttamaan ja olen ajatellut että on parempi jos joku paikallinen on suoraan yhteydessä avun/tiedon/palvelun tarvitsijaan. Mutta koska elän Kroatiassa, se yhteydenotto ei aina välttämättä tule juuri silloin kun se on luvattu. Jos tulee ollenkaan. Niinpä pyydän, jos odottelette siellä jotain minun välittämää yhteydenottoa eikä sitä ole kuulunut, niin sen sijaan että kiukuttelisitte niin vihjaatkaapa asiasta minulle. Yritän hieman potkia. 

Kävin äsken kaupassa. Spar -kaupassa. Joku saattaa muistaa vielä sen ajan, kun näitä Spareja oli vielä Suomessakin. Taisivat olla T-kauppoja joita hallinnoi Tuko. Siis aikaan ennen S:n ja K:n jakamaa monopolia. Kauppareissulla totesin, että ihmiset ovat aivan samanlaisia ympäri maailmaa. Matkalla joku oli nimittäin ajanut kolarin. Rusinaksi muuttunut auto, ambulanssi ja poliisiauto olivat levennyksellä eivätkä näin ollen haitanneet yhtään mitenkään ohi soljuvaa liikennettä. Siitä huolimatta onnettomuuspaikalla piti jarruttaa ja kuikuilla. Siten, että molempiin suuntiin paikasta liikenne mateli pitkissä jonoissa. Koska kiinnosti niin kovasti. Eikä siinä ollut mitään nähtävää. Vaikka kuinka kuikuilin.