27. helmi, 2017

WUC

Käväisin eilen Splitissä. Ihan huvikseni vaan. Totesin, että sataman läheisyydessä olevat myyntikojut, jotka ovat arkisin täynnä myyjiä, ovat sunnuntaisin kirpputorikäytössä.  Myynnissä näytti olevan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vieressä sijaitseva vihannestori oli sen sijaan ainakin osittain käytössä, myyjiä ei tosin ollut ihan niin paljoa kuin arkipäivinä. 

Rivalla, eli Splitin rantakadulla, oli sen sijaan täysi hulina päällä. Siellä oli nimittäin Splitin 17. puolimaraton menossa ja sen jälkeen Split Krnval, joka näkyi siinä, että kun kävelin katua kohti, vastaan tuli hikisen näköisiä juoksijoita ja kun kävelin poispäin, vastaan tuli kaikenmaailman satuhahmoiksi puettuja lapsosia. Oli vahdinvaihto menossa. Krnval on kirjoitettu kroaatiksi, sillä mitä sitä nyt turhia vokaaleja tuhlaamaan. 

Olisi ollut mukava jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa, mutta WUC, eli autoni, alkoi jälleen kiukuttelemaan. Juuri kun olin ajamassa parkkipaikalle, se aloitti veivaamisen. Kierrokset nousivat, laskivat, nousivat ja laskivat. Eikä kaasulla tai muullakaan vempeleellä ollut mitään vaikutusta. Kytkin otti kiinni aina silloin kun kierrokset olivat korkealla, mutta kun ne laskivat, vauhti luonnosesti hidastui. Ehdin jo ajatella kenelle soitan että saan sen romun hinattua pois sieltä parkkipaikalta, kannattaako sitä enää korjata ja jos/kun ei, niin mihin saan sen dumpattua. Päätin kuitenkin käväistä Rivalla kun kerran olin sinne asti ajellut ja miettiä ongelmia vasta sitten kun olisin lähdössä. En vaan oikein nauttinut tapahtumista kun takaraivossa jyskytti koko ajan rikkinäinen auto. Mutta kun palasin ja käynnistin auton, se toimi moitteetta. Sen voin kertoa että kotimatka oli jokseenkin aika kuumottava kun koko ajan odotti sitä että milloin auto hajoaa uudelleen.

Kyllä tuolle autoasialle jotain pitää tehdä ihan tässä lähitulevaisuudessa.

Sen verran urheilumieltä minulla kaiken sattuneen jälkeen kuitenkin oli, että kun WUC kerran kehräsi kuin nuoruutensa päivinä, ajattelin käväistä kaupassa. Ostin kaikenlaista peruskamaa kuten vessa- ja keittiöpapereita, Rockyn ruokia etc., eli kaikkea sellaista joita olisi ollut mahdollisimman hankala kuljettaa bussissa jos auto olisi hajonnut uudelleen. Kaiken päälle ostin kengät! Eli pitkällisestä projektista, hanki itsellesi kengät ja shortsit, on nyt puolet suoritettu. Oli pakko ostaa nuo popot kun eivät maksaneet kuin 100 kunaa, eli 13,50 euroa. Tuskin ovat siis loppuelämän kestävät kengät, mutta hienot kumminkin. Aika jännä kontrasti muuten kun pistää juuri ostetut ja 15 vuotta vanhat kengät vierekkäin..... 

Nyt odottelen vain että kello tulisi puoli kuusi. Silloin alkaa nimittäin Jokerit-ZSKA playoffs ottelu, joka on ratkaiseva peli. Jos Jokerit häviää, joukkueella alkaa kesäloma. Mutta mikä tärkeintä, peli näkyy meidän telkkarissa! Ei suinkaan Kroatian kansallisilla kanavilla, mutta maksukanavilla kuitenkin. Niinpä Kastel Stari hiljenee puoli kuusi. Palatakseen linjoille sitten pelin jälkeen.