2. maalis, 2017

Onnea Iivo!

Autoilijat näyttävät olevan samanlaisia joka puolella maailmaa. Meillä on tuossa lähellä rakenteilla uusi liittymä myös rakenteilla olevalle tielle Splitiin. Tuo Splitin tie on, kuten aiemminkin kertonut, ollut tekeillä jo semmoiset viitisentoista vuotta, mutta eiköhän se siitä, sillä mikäs kiire tässä mihinkään on. Mutta tuo liittymärakennelma. Tuolla tien alussa on kieltomerkit, siellä on merkit jotka kertovat että tie on poikki ja ajo on sallittu vain tonteille. Mutta tästä huolimatta, täytyyhän sitä käydä katsomassa kuitenkin jos se siitä sittenkin pääsisi. Jos ne merkit ovatkin vain ihan hämäystarkoituksessa tai kiusaksi siellä tien päässä.

Meidän pitkä aamulenkki Rockyn kanssa kulkee juuri tuota tietä joka on poikki. Jalankulkijat siinä pystyvät kulkemaan, siihen on jätetty jalkakäytävä vaikka tie muutoin onkin rouhittu auki. Tämän aamun lenkillä laskin semmoiset 12 autoa jotka toiveikkaasti ajoivat tietä pitkin ja joutuivat sitten tekemään uukkarin juuri ennen betoniporsaita joista ei todellakaan pääse läpi. Näiden lisäksi yksi rouvashenkilö Fiatillaan pysäytti minut ja kysyi että onko tie todella poikki. Kyllä, kyllä se on poikki, ei kannata jatkaa matkaa siihen suuntaan. Ja koko tämä keskustelu kroaatiksi. 

Suomessa voidaan lopettaa keskustelut siitä, kenestä tulee vuoden urheilija 2017. Jos mies menee ja voittaa hiihtokipaliun, ei häntä vuoden urheilijasta saa kammetuksi kukaan. Ei keihäänheittäjät, jotka ovat toinen aika varma tikki vuoden urheilijaa valitessa, ei formulakuskit, ei jääkiekkoilijat, ei kukaan muukaan. Miettikää nyt, hiihtäjä, perinteisellä hiihtotavalla, väliaikalähtöllä. Eli juuri siten, miten suomalaiset hiihdon näkevät ja kokevat. Ei mitään yhteislähtöjä, ei parisprinttejä, suksien vaihtoja vaan kunnon räkäposkella hiihtoa metsien siimeksessä. Ei puutu enää kuin mustikkakeitto rinnuksilta. Siitäkin huolimatta onnea Iivo!

Minulla oli eilen tilaisuus jutella ulkomaalaisten kanssa. Siis muidenkin kuin suomalaisten tai kroaattien. Siinä pölistessä tuli esille se, että Suomessa on meneillään hiihdon MM -kisat. Ja kuten arvaatte, kukaan ei ollut kuullutkaan asiasta. Ei koraatit, ei saksalaiset, ei kanadalaiset, ei kukaan. Mikä sinänsä nyt ei ole mikään ihme, kuinka moni suomalainen tietää vaikkapa Kroatian vesipallojoukkueen menestyksestä yhtään mitään?

Nyt kun nuo ilmat alkavat lämmetä, on hauska kävellä tuolla meidän kylillä pitkin poikin. Ei pelkästään siksi, että on lämmin ja aurinko paistaa ja voi tarvittaessa istahtaa tuolla meidän rannalla terdelle kahv...oluelle. Niinkuin eilen, jolloin samaan pöytään istui sitten juurikin nuo edellä mainitut ulkomaalaiset. Yksi hauskuus on se, että saamme Rockyn kanssa paljon ns. moikkaustööttäyksiä, eli joku jonka tunnen ajaa ohi ja moikkaa tööttäämällä. Minulla ei usein ole mitään hajua siitä kuka siinä ajelee, mutta kun kerran moikataan, niin kyllähän minäkin moikkaan. Oli se tyyppi tuttu tai ei. Taitavat ihmiset jo tunnistaa 'sen paksun suomalaisen hassun koiransa kanssa'.... 

Tämänpäiväinen kuva on muuten vielä tiistaisesta karnevaalista.