18. maalis, 2017

Kutsu

Se oli elen sitten Irlannin kansallispäivä, Pyhän Patrickin päivä. Pilli vinkui ja tamburiinirumpu paukkui. Myös tuolla meidän baarissa. Nyt on sitten taas vähään aikaan saatu irkkumusiikkia korvat täyteen.

Kirjoitin eilen kuinka tämä minun kansallisuustunne alkaa hiljalleen venyä. Tuntuuko Suomi vielä kotimaalta vai joko tämä Kroatia alkaa ottamaan sen paikan? No tuntuuhan se Suomi vielä jossain, mutta jotenkin lienen sujahtanut myös ainakin paikalliseen terveydenhuoltoon. Sain eilen kutsun kansalliseen paksusuolisyövän kartoitustutkimukseen. Siis kroatialaiseen sellaiseen. Kutsukirjeestä en tietenkään ennen Google kääntäjän kanssa sähläystä ja paria puhelua kavereille ymmärtänyt mitään, mutta allekirjoitus piti pistää paperiin ja nyt sitten odotellaan varsinaista testiä. Niinkuin kroatialaisena.

Sitä vaan pikkaisen ihmettelin, että tuo seulontatutkimus tehdään saatekirjeen mukaan kaikille 50-74 -vuotiaille. Miten minä siihen ryhmään kuulun? Pikkaisen päälle kolmikymppinen.......

Viikko alkaa olla taasen päätöksessään. Tällä kertaa on biletetty parikin kertaa kavereiden kanssa kun mukaan lasketaan tuo eilinen Saint Patrick's -päivän ulkonaolo. Lauantaina viikko sitten oltiin synttäreillä iltapäiväkerhon kanssa. Ollaan kirjoitettu koirista ja seikkailtu turistina Trogirissa. Ostettu käsilaukku ja annettu pukeutumisvinkkejä kesäturisteille. Varsinkin naispuolisille. Ja kaivattu lihapiirakkaa ja hapankorppuja.

Tuosta kaipauksesta puheenollen. Aina kannattaa vinkua ja ihmetellä, sillä aikaisemmista saapumiseristä löytyy aina apuja. Niinkuin nyt noihin edellämainittuihin kaipauksiin. Marjo, tuosta 15 kilometrin päästä, vinkkasi lihapiirakan kaipuuseeni erään pekaran, siis leipomon, ei niin kauhean kaukana meidän talosta. Ja suositteli leipomon burek sa mesomia (kuvassa). Arvatkaapa pitikö.... No, enää ei ole ikävä lihapiirakkaa. Varsinkin kun ostin vahingossa sen suuremman piirakan vaikka pieni piti. Marjo kertoi samalla että meidän Kauflandista löytyy jopa noita hapankorppuja. Tällä kertaa ihan Kauflandiin asti en jaksanut ajella, mutta eiköhän hapankorput tule testattua seuraavan kerran kun ”iso” kauppareissu osuu kohdalle. Ja WUCin nokka suuntautuu kohti Kauflandia.

Ilmat alkavat lämmetä nyt ihan tosissaan. Meillä on jo kolmatta-neljättä päivää perätysten parikymmentä astetta lämmintä ja täyttä aurinkoa. Eiliselle iltapäiväretkelle en pukenut enää edes sitä kaikkein ohuinta hupparia vaan uskaltauduin liikenteeseen pelkällä t-paidalla. Ja silti tuli kuuma. Se siirtyminen shortseihin lähenee päivä päivältä, vaikkakin yksi kaveri, ja vielä sangen nuori sellainen, totesi ideaa esitellessäni että ”ei kait nyt vielä, nythän on vasta maaliskuu!” Eli juuurikin sitä kalenteripukeutumista mistä olen kirjoittanut aiemminkin.

Siinä se tämä viikko sitten oli. Ensi viikolla jatketaan uusilla jutuilla ja uusilla kujeilla. Siihen asti oikein hyvää viikonloppua. Olkaa ihmisiä toisillenne!