24. maalis, 2017

Kroatia

Hahaa! Arvatkaapa kenellä on hapankorppuja! Lista siitä, mitä kaipaan Suomesta senkus vain lyhyenee...... Ja juu, ihan niitä itseään olivat. Vaikka jonkinverran maksoivatkin. 200 gr 14,99 kunaa. Eli kaksi euroa.

Sain eilisen blogipläjäyksen jälkeen muutaman kyselyn pohjalta että mikä siellä Kroatiassa nyt on muka niin paljon parempaa kuin koti-Suomessa? Olen koittanut kertoa elämästäni täällä vuoden mittaan tässä blogissa, koittanut tuoda niitä hyviä, mutta myös huonompia puolia esille. Niinkuin olen aiemminkin todennut, esille nostamani asiat ovat hyvin subjektiivisia, ne perustuvat ihan vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini. Jollakulla voi olla, ja aivan varmasti onkin, aivan erilaiset näkemykset. Jollakin voi olla negoja enemmän, toisella taas poseja. Minulla nuo positiiviset ovat selkeästi edellä. Käydään tässä nyt vielä läpi ne minun syyni asua ja viihtyä täällä.

Ilmasto. Se oli ehkä se pääasiallinen syy muuttooni. Jopa silloin kun kohdemaasta ei vielä ollut harmaankirjavaa aavistusta, Suomen pimeät syksyt jotka nykyään jatkuvat pitkälle talven puolelle, toimi kyllä sangen tehokkaana työntötekijänä. Ja en, en kaipaa niitä neljää vuodenaikaa Suomesta. En yhtään. Olen nyt viettänyt ensimmäisen talveni täällä, joka sattui olemaan vieläpä yksi historian kylmimmistä, ja voin vakuuttaa että kyllä siitä selviää. Selviää vaikka öisin saattaa lämpötila painua pakkasen puolelle ja pohjoistuuli bura puhaltaa ajoittain käsittämättömällä voimalla. Eipä ole ainakaan räntää. Tai jos on, ei kovin kauaa.

Elämäntapa. Vaikka Kroatia ei nyt varsinaisesti olekkaan kuuluisa espanjalaistyyppisestä manjana -asenteesta, niin kyllähän täälläkin asiat otetaan melko löysin rantein. Hommat tulevat kyllä hoidetuksi, mutta tapahtuuko se juuri nyt tasan silloin kun on sovittu niin eihän se niin kauhean tarkkaa ole. Olen toki eläkkeellä, joten minulle tuo vähän-sinnepäin -asenne ei kauheita ongelmia aiheuta, mutta saatan kuvitella minkälaista se on kun koitat tehdä bisnestä täällä. Saattaa ihan muutama harmaa hius ilmaantua ohimolle kun odottelet kroatialaista vastapuolta neuvotteluun tai sitä, että hän tekee/toimittaa sovitun asian. 

Minulla ei ole käytössäni minkäälaista askelmittaria puhumattakaan askeltiheysmittarista, mutta voin melkein vannoa, että tuolla meidän kylillä lampsiessa askeltiheyteni on laskenut selkeästi siihen mihin tahtiin pistelin menemään aikoinani Suomessa. Siihen ei vaikuta lämpötila eikä edes se, että minulle tulee ihan joka päivä ikää lisää. Kyllä se johtuu ihan siitä, ettei ole mihinkään mikään kiire. Jos sitä ei ihan ehdi sovittuun aikaan sovitulle paikalle niin ehtiihän sitä sinne myöhemminkin. Kroatialaiseen tyyliin.

Ihmiset. Tämä on vaikea rasti. Kroaatit ei suinkaan ole eteläisen Europpan vilkkain kansa. Täällä ei välttämättä sinua pysäytetä kadulla ihan vaan siksi, että joku haluaa jutella kanssasi eikä terassilla istuessasi pöytääsi tunge vieraita tyyppejä. Itse asiassa kroaatit ovat melkolailla suomalaisten kaltaisia. Mutta mutta..... en tiedä johtuuko se ulkomaalaisstatuksestani vai mistä, minulla on täällä aivan eritasoinen sosiaalinen elämä kuin mitä minulla oli Suomessa. Minulla on paljon tuttuja, kavereita, jopa ystäviä eikä yhtäkään lenkkiä Rockyn kanssa mene niin ettei joku moikkaisi. Lienen siis se lihava suomalainen hassun pikku koiransa kanssa joka kulkee tuolla meidän kylissä edestakaisin. Jota on mukava moikata.

Pakkohan se on nostaa vielä ne hinnat esille. Niinkuin eilen kirjoitin, en ole minun pikku eläkkeellä täällä mikään kroisos. En edes mitenkään poikkeuksellisen hyvin toimeentuleva. Tulen toimeen mukavasti, itseasiassa huomattavasti paremmin kuin Suomessa, sillä hintataso täällä on matalampi. Se on sitä siksi, että myös palkkataso on täällä alempi. Näin ollen kykenen nauttimaan elämästä helpommin ja enemmän kuin mitä Suomessa pystyin tekemään. Kykenen syömään ravintoloissa, istumaan baareissa ja jopa reissaamaan. Eli elämänlaatuni on selkeästi parempi.

Ympäristö. Meillä ei ole palmut rivissä. Meillä ei ole kiillotettua rantabulevardia. Meillä ei ole vieri vieressä olevia baareja sisäänheittäjineen. Eikä meillä ei ole Riitan baaria jossa voit syödä suomalaisia lihapullia muussilla. Sen sijaan meillä on ihan oikeaa, ihan oikeiden ihmisten elämää kaikkine rosoisine yksityiskohtineen. Toki turisteja varten koitetaan rakentaa ja tehdä kaikki mahdollinen, mutta siitä huolimatta silmiin osuu paljon muutakin. Silmiin osuu ihan sitä normaali-ihmisten ihan normaalielämää kotipuutarhoineen, narulla roikkuvine pyykkeineen ja puolivalmiine rakennuksineen. Jos nämä eivät häiritse sinua, tervetuloa Kroatiaan.

Tuossa muutama seikka joiden takia viihdyn Kroatiassa. Paljon jäi vielä sanomatta, mutta tuleehan noita päiviä. Ja uusia blogeja. Paitsi että aikataulutus muuttuu alkaen tästä päivästä. Koska kesä on tuloillaan, blogi huilaa viikonloput. Uutta tekstiä ilmestyy tästä eteenpäin siis maanantaista perjantaihin, viikonloput kerätään uusia kokemuksia uusia tekstejä varten. Näin ollen oikein hyvää viikonloppua, palataan linjoille taasen maanantaina.