28. maalis, 2017

Sairaudenhoitoa

Jakelin eilisessä blogissa kokemuksia siitä kuinka olen tänne sopeutunut. Ja huomasin heti julkaistuani, että tärkein osa jäi kokonaan pois. Eli sairaanhoito. Mutta sitä ennen täytyy selittää eilisestä blogista hävinnyt kuva. Poistin sen koska minua pyydettiin poistamaan se.

Mutta sairaanhoitoon. Minullahan oli se tilanne, että tarvitsin, ja sain, suomalaiselta terveydenhoitohenkilöstöltä luvan muuttamiselle. En tiennyt yhtään mitään paikallisesta lääkäri- tms. palveluista kun WUCin virtaviivainen nokka halkoi Euroopan ilmaa matkalla tänne. Hyppäsin siis ikäänkuin suoraan syvään päähän. Ja vielä silmät tiukasti kiinni.

Toki sen verran olin ottanut asioista selvää, että tiesin sairauteeni löytyvän ihan ne samat tropit joita olin Suomessa tottunut popsimaan. Ja että lääkäripalvelut toimivat täälläkin. Kiitokset tästä(kin) aikaisemmalle saapumiserälle. Mutta siitä miten lääkkeet ihan konkreeettisesti hankitaan, mitä pitää tehdä, minne mennä ja keitä tavata, tästä minulla ei todellakaan ollut minkäänlaista käsitystä.

Täällähän lääkäriruljanssi toimii siten, että sinulla on 'oma lääkäri' omassa kylässäsi. Tai ainakin lähellä sitä. Tämä oma lääkäri on yleislääkäri jonka luokse voit marssia sitten kun lääkäripalveluja tarvitset. Ilman ajanvarausta tietysti. Kun sinulla on eilen mainitsemani sairausvakuutuskortti hankittuna, seuraava homma on etsiä itsellesi lääkäri. Joka meille tänne muuttaneille ei välttämättä ole maailman helpoin rasti sillä usea lääkäri ei uskalla ottaa ulkomaalaisia potilaikseen. Pääsääntöisesti sen takia, että pelkäävät mahdollisia kieliongelmia hoitotilanteessa. Niinpä minäkin sain usealta lääkäriltä vastauksen, että sorry, potilaskiintiöni on täynnä. Olisi se sitten tai ei. Onneksi, jälleen kerran paikallisten avustuksella, minut survottiin puoliväkisin yhden lääkärin omaksi potilaaksi. Lääkärin, jota en vielä tähän päivään mennessä ole edes tavannut, vaikka hän on uusinut lääkereseptini jo monta kertaa.

Tai itseasiassa tämä oma lääkärini ei varsinaisesti uusi minun reseptejä. Vaikka lopulta sitten kuitenkin uusii..... Sairauteni luonteesta johtuen joudun menemään Splitiin spesialistin juttusille aina kun tarvitsen uusia reseptini. Tästä olen tainnut kirjoitella aiemmin. Spesialisti kirjoittaa minulle sitten lääkemääräyksen jonka kiikutan omalle lääkärilleni. Tai hänen vastaanottoapulaiselle, rouva Oranssille. Joka kirjoittaa minulle sitten varsinaisen reseptin jonka kanssa hilpaisen apteekkiin. Tosin, tuo resepti on usein ilmestynyt tietojeni alle sähköisessä muodossa, jonka apteekkari sitten kaivaa esille tietokoneestaan. Jotenkin en vaan osaa vieläkään mennä apteekkiin ilman tuota paperista versiota, varmaan siksi kun siinä paperissa on ne leimat. Joita ilman mikään ei toimi. Vaikka todennäköisesti saisin lääkkeeni ilman sitä paperiakin. Ja niitä leimoja.

Lääkekorvaussysteemi on lievästi sanottuna outo. Tai kai siinä joku idea on, se ei vaan ole vielä auennut minulle. Peruslääkitykseni pitää sisällään kaksi lääkettä. Ensimmäisellä kerralla lääkkeitä apteekista hakiessani toinen oli kokonaan ilmainen, toinen maksoi jonkun parisataa kunaa. Seuraavalla kerralla tämä ilmainen lääke oli muuttunut maksulliseksi, muistaakseni maksoin jotain 80 kunaa, ja tuo aiemmin maksullinen lääke oli ilmainen. Nyt viimeksi apteekissa käydessäni molemmat lääkkeet maksoivat jotain. Ei paljoa mutta jotain kumminkin. Yleisesti ottaen lääkkeeni ovat täällä selkeästi edullisempia kuin mitä ne olivat Suomessa. Kela -korvauksesta huolimatta.

Tiedän, että tänne muuttoa suunnittelevat tai siitä haaveilevat ovat usein hieman iäkkäämpää porukkaa. Joille tuo terveydenhoito ja lääkkeet ovat tärkeitä asioita. Vaikka tuo edellä oleva saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, ei se sitä loppupeleissä ole kuitenkaan. Lyhyesti sanottuna sinun pitää käväistä paikallisessa Kelassa (HZZO) ilmoittautumassa Kroatian terveydenhoitojärjestelmään. Kun olet tehnyt tämän, etsi itsellesi oma lääkäri asuinpaikaltasi. Sen jälkeen olet systeemissä sisällä ja sinulle kuuluu ihan ne samat palvelut kuin kroaateille. Jotka muuten eivät itsekkään ymmärrä tuota lääkekorvaussysteemiä. Ja jos sairastut, sinun ei tarvitse roikkua terveyskeskuksen ajanvarauspuhelimessa vaan voit marssia suoraan oman lääkärisi vastaanotolle. Että semmoinen sote -uudistus odottaa tänne muuttavia.

Ennen muuttoa kannattaa käväistä Suomessa Kelassa kysymässä minkälaisia lappuja sieltä pitää ottaa mukaan matkaan.

Jos sitten olet tulossa lyhyemmäksi aikaa hengailemaan Kroatiaan, älä unohda matkavakuutusta. Se helpottaa lääkäriin pääsyä sillä tuolloin voit hakeutua yksityiselle puolelle. Jossa hoito on hieman arvokkaampaa, mutta myös nopeampaa. Tiedän yhden kaverin joka joutui polvileikkaukseen täällä ollessaan, ja koko homma diagnoosista leikkaukseen ja sen jälkihoitoon oli ohitse viikossa. Kustantaen muistaakseni 8.000 kunaa. Eli reippaan tonnin. Joten hänen vakuutuksensa maksoi itsensä kyllä.