29. maalis, 2017

Poikkeavuuksia

Meillä on kuulkaas tapahtunut! Toissayönä joku oli saanut kuningasidean ja tuikannut kaksi autoa tuleen. Siis täällä meidän kylällä! Missä ei koskaan tapahdu yhtään mitään. Noita autopaloja on ollut Splitissä jo useampi mutta nyt ne näyttävät siis siirtyneet myös tänne meidän kylille. Pikkaisen jänskättää milloin WUC löytyy tuosta pihasta hiiltyneenä.

Olen kertoillut tässä blogissa kokemuksistani elämästä Kroatiassa. Paljon on tullut positiivista, mutta toki matkalle on mahtunut myös muutama omituisuus. Tai siis juttu, mihin en Suomessa ollessani ole tottunut. Eikä nämä 'omituisuudet' suinkaan ole aina negatiivisia.

Käydäänpä läpi muutama juuri nyt mieleen nouseva asia jotka ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Ja aloitetaan kroatialaisella ajatustenjuoksulla. Tämä Splitin seutu, missä asun, on siis yksi maan houkuttelevimmista turistikohteista. Meiltä löytyy niin suurkaupunki Split kuin Unescon maailmanperintökohdekaupunki Trogir. Ja siinä välissä, jos haluaa tutustua paikalliseen elämään, on lähes turmeltumattomia kyliä peräti seitsemän kappaletta. Kyliä, joissa jokaisella on oma erityispiirteensä mutta yhteisenä piirteenä historia. Kylistä löytyy historiallisia keskuksia, jopa linnoja, aina 1500 -luvulta. Näiden lisäksi toki myös nykyaikaisia ravintoloita ja baareja uimarantojen lisäksi. Kastellan kylissä saat kosketuksen siihen miten paikalliset ihan oikeasti elävät.

Näille seuduille odotetaan tulevalle kesälle ennätysmäärää matkailijoita. Mutta miten kulkee kroatialainen ajatustenjuoksu? Se kulkee siten, että koko seutua palveleva, kieltämättä jo nyt liian pieni lentokenttä, pannaan remonttiin. Siis juuri huippusesongin alkaessa Splitin kentästä suljetaan puolet. Koska se pitää remontoida. Toki asiat saattavat olla paremmin vuoden päästä, tai joskus tulevaisuudessa, mutta tämä kesä tulee olemaan katastrofi. Eikä se parempi tulevaisuuskaan ole vielä mitenkään saletti tietäen ja tuntien tämän maan tavan toimia...... Saattaahan siinä remontissa muutama muuttuja tulla eteen. Niinkuin vaikka rahapula.

Hinnoista olen kirjoittanut paljon. Mutta otetaan yksi esimerkki. Parturi. Minun hiljalleen harveneva kuontalo leikataan täällä hintaan 35-40 kunaa. Eli 4,70-5,30 euroa. En vaan jaksa käsittää, että samaisesta toimituksesta jouduin maksamaan Suomessa 25-30 euroa. Enkä uskalla edes ajatella minkälainen ero naisten hiustenleikkuulla on. Suomessahan kampaaja ei sano edes päivää naisasiakkaalle alle sadan euron. Ja joo joo, on käsityötä, on henkilökulut, vuokrat, koulutus ja välinekustannukset. Mutta niin ne on täälläkin. Ja silti, hintaero on vähintäänkin merkittävä.

Liikennekulttuuri. Minua varoiteltiin paljon siitä, että liikenne täällä saattaa ola melkoinen kaaos. Mutta kun ei ole. Ei ollenkaan. Täällä ajetaan ihan kaistoilla, oikealta tulevalla on etuajo-oikeus ja vilkkuakin käytetään aivan samoissa määrin kuin Suomessa. Toki skoottereiden, mopojen ja moottoripyörien kanssa saa olla tarkkana, niitä kun sujahtelee vähän sieltä täältä, mutta muutoin liikenne ei kauheasti poikkea suomalaisesta liikenteestä. Isoimmat ongelmat aiheuttavat turistit, joko kansainväliset tai ihan paikalliset, jotka eivät tiedä minne ovat menossa ja miten sinne pääsee. Silloin sitä sitten sokkaillaan ja tehdään ylimääräisiä koukkauksia ja kaistanvaihtoja. Mutta niin niitä tehdään ihan missä kaupungissa ihan missä maassa tahansa jos ympäristö ei ole tuttu. Joten jos olet tulossa tänne autolla tai miettinyt vuokraavasi auton täältä, voit tehdä sen ja kurvailla ympäriinsä ilman suurempia pelkoa.

Liikenteeseen liittyen. Piti kirjoittamani, että täällä invapaikkoja kunnioitetaan todella hyvin. Että en ole nähnyt koskaan kenenkään pysäköivän invapaikalle ilman asianmukaista tunnusta. Mutta eilen kaupassa käydessäni invapaikalle kurvasi tyyppi, joka ei siihen todellakaan kuulunut. Ja parkkasi vielä tyylikkäästi keskelle kahta ruutua siten, että kumpaakaan ruutuun ei inva-auto olisi mahtunut. Että se sitten siitä.

Ja lopuksi luettelonomaiset muutama muu juttu.

Sisätupakointi. Niin baareissa kuin kotona. Kiellettyä toki, mutta ei paljon haittaa. Back to 80's.

Kahvinhimo. Tapaat sattumalta tutun kaupungilla. Koskaan ei ole niin kiire, ettette ehtisi kahville. Se kun nyt vaan kuuluu siihen juttuun. Ja kahvi nautitaan nimenomaan cafe-barissa. Se on kait sitä kahvilakulttuuria. Ilman punavuorelaista päälleliimattua lattekulttuuria.

Tuotteiden sijoittelu kaupoissa. Ei tietoakaan mistään Suomesta tutusta osastoinnista. Ei täällä ole liha-, kala-, kuivatuote-, hedelmä-, vihannes- tai mitään muutakaan osastoa. Tavarat löytyvät, jos löytyvät, mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Tiukat housut tytöillä/naisilla/rouvilla. Legginsit, farkut, verkkarit, mitä niitä nyt onkaan. Mahdollisimman tiukat. Riippumatta siitä minkälaisen ruumiinrakenteen omaat. Tästä en toki valita. En yhtään. Päinvastoin, juuri eilen totesimme iltapäiväkerhon kanssa että kesä tulee olemaan täyttä tuskaa. Eilen, kun mittarissa ei ollut kuin 20 astetta, terassituoleja piti asettella eri asentoihin näkymän varmistamiseksi jo peloittavan usein. Mietimme mitä se tulee olemaan kesä-, heinä- tai elokuussa. Vanhat likaiset äijät.