31. maalis, 2017

Viikon vika

Merkittäköön aikakirjoihin ja muihin vastaaviin aviiseihin, että Kastel Stari siirtyi kaudella 2017 maaliskuun 30. päivä shortsikauteen. Kun lämpöä on 25 astetta ja aurinko paistaa niin syntihän se olisi kuljeskella ympäriinsä pitkät housut jalassa. Ja täytyyhän minun antaa niille tiukkahousuille, joista on ollut aiemminkin puhetta, jotain vastineeksi. Niinpä päätin sitten lähteä iltapäiväkerhoon ylpeästi vaaleat kalkkunareidet vilkkuen. ”Se seksikäs suomalainen pienen hassun koiransa kanssa.” Ja tunsin itseni turistiksi heti kun astuin ovesta ulos. Paikallisethan eivät juuri shortseja käytä, koska käyvät töissä ja pukeutuvat almanakan, eivät sään mukaan, joten liitän shortsit turismiin. Vaikka pidänkin itseäni jo melkein paikallisena. Mutta että shortsit jalkaan jo maaliskuussa! Hip hei!

Kerroin eilen kaverista joka on odottanut pankin päätöstä siitä, että myyvätkö omistamansa kiinteistö vai ei. Päätös oli tullut eilen puolelta päivin, kauppa on ok. Joten nyt sitten alkaa paperirumba kaupan viimeistelemiseksi, ravintolan avaamiseksi kaikkine remonteineen, henkilökunnan palkkaamiseen ja tavaratoimittajien valinnoineen. Osa hommista on kuulemma jo tehty, mutta paljon on vielä edessä. Mukava seurata sivusta kuinka homma etenee.

Mutta sitten tähän blogiin. Miksi kirjoitan ja minkälaisia tavoitteita minulla on? Haluanko saada paljon lukijoita, markkinoinko blogia jossain ja jos, niin missä? Ja miksi? Eli lyhyesti, mitkä on motiivini kirjoitteluun? Saanko rahaa jostain ja jos saan, niin mistä?

Kirjoitan koska pidän kirjoittamisesta. Kirjoitan aiheesta, jotka on lähellä minua. Eli elämästäni täällä uudessa elämässä. Siitä, mitä minulle tapahtuu, kuinka sopeudun, kuinka asiat menevät vai menevätkö ne. Toki koitan lisätä aina välillä juttua kroatialaisesta yhteiskunnasta, sen hyvistä ja huonoista, kenties joskus jopa huvittavista tai ärsyttävistä, puolista. Toivon antavani näin vastauksia ihmisille jotka suunnittelevat muuttoa tai edes vierailua Kroatiaan.

Ja en, en todellakaan saa rahaa yhtään mistään. Jos jollakulla on haluja maksaa minulle, niin eikun yhteyttä ottamaan. Sopimukseen pääsemme varmasti. Ja blogin markkinointi on se, että tekstejä ilmaantuu säännölisesti. Lisäksi kerroin Facebookissa, ihan omalla sivullani, siitä että taas on uusi pläjäys julki. Siinä se markkinointi. Joskus olen jollekulle lähettänyt linkin kun hän on kysynyt jostain asiasta mistä olen juuri kirjoittanut.

Ai niin, kirjoittelin tällä viikolla kroatialisista hinnoista, mm. kuinka paljon maksaa parturissa käynti. Tuolloin en tiennyt naisten kampaamokäyntien hintoja. Nyt tiedän, kiitos aiemman saapumiserän. Pesu, leikkaus ja kampaus, hintahaitari 150-300 kunaa. Eli 20-40 euroa. Pelkkä pesu ja föönaus 40 kunaa, eli vähän reilu vitonen. Tuo jälkimmäinen on kuulemma melko suosittua, mitä sitä itse alkaisi tukkansa kanssa läträämään kun tuohon hintaan sen tekee alan ammattilainen. Ja päälle tulee usein vielä päähieronta.

Tämä on siis viikon viimeinen blogi. Viikolla on jännitetty tuota edellä mainittua mainittua ravintolaa, kerrottu kroatialaisista ihmeellisyyksistä, hoidettu sairauksia ja kerrottu vinkkejä tänne sopeutumiseen ja tämän maan systeemeihin. Nyt sitten huilataan viikonloppu ja palataan linjoille maanantaina. Edessä on taas pari päivää joista ei vielä voi tietää yhtään mitään. Mitä tapahtuu, minne matka vei, kenen kanssa vai tapahtuuko mitään, viekö matka mihinkään. On tämä rankkaa elämää.

Hyvää viikonloppua kaikille.