5. huhti, 2017

Kuulen ääniä, vol.2

Käväisin tiistain kunniaksi shoppailemassa. Ja tällä kertaa tein jopa ostoksia! Ostin ne paljon puhutut shortsit. Maksoin niistä 69 kunaa, eli 9,30 euroa. Lisäksi ostin t-paidan. Josta maksoin 8 kunaa. Eli euron. Alennusmyymälän alennushyllystä. Eli vaikka tuo paita tuossa kuvassa ei kestäisi kuin yhden pesuvälin, se oli hyvä ostos. Sitäpaitsi paita on hyvännäköinen.

Huomioikaa nyt kuitenkin noiden hintojen kanssa se, että molemmat, niin shortsit kuin t-paita, olivat alennusmyymälästä. Ja taisivat olla molemmat vielä alehyllystä. Ei täällä muuten, yleisellä tasolla, ihan noin edullista ole. Eli niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, Kroatia ei ole maa missä mikään ei maksa mitään. Ei suinkaan. Kyllä täälläkin laatu ja merkit maksavat, ei ehkä niin paljoa kuin Suomessa, mutta maksavat kuitenkin. Tänne ei kannata lähteä sillä ajatuksella että siellähän voi elää pikkurahalla herroiksi. Ei. Täällä voi elää pikkurahalla hyvin, mutta sekin riippuu ihan omista valinnoista. Kyllä Kroatiassakin turisti saattaa eksyä paikkoihin joissa tavarat/ruoka/juomat maksavat lähes saman minkä ne tekevät Suomessa. Mutta pikkaisen järkeä käyttäen ja vertaillen, hintataso on kyllä selkeästi edullisempi. Niin vaatekaupoissa, konoboissa, ravintoloissa tai cafe-bareissa.

Olen alkanut kuulemaan ääniä. Enkä nyt puhu tästä talosta missä asun, tästä kun on rakennusvaiheessa unohdettu kaikki mikä edes kaukaisesti viittaa äänieristykseen. Niinpä yläkerrassa asuvat pikku piltit, pianoineen ja muine ääntä pitävien asioittensa kanssa, kuuluvat tänne minun residenssiin mukavasti. Ihan niinkuin alakerran teinin epävireinen laulu. Mutta kun ovea hakkaa kiinni-auki-kiinni apinan raivolla, se vasta hauskalta kuullostaakin! Jostain syystä yläkerrassa harrastetaan moista aktiviteettia.

Mutta niistä muista äänistä. Hu-huu-hu. Tauko ja hu-huu-hu. Jostain kaukaa kuuluu pienen hetken päästä vastaus hu-huu-hu. Hu-huu-hu. Johon sitten vastataan.... no te tiedätte. Tuolta kuullostaa taloni vieressä asuvien kyyhkysten keskustelu. Aamulla. Ennen viittä. Vittu!

Koira jossain tässä meidän huudeilla. Ei meidän pihan Rex eikä ihan naapurissa asuva yksilö, vaan joku koira jossain lähistössä. Se on sitä mieltä, että haukkua pitää. Koko ajan. Jos ei haukututa, sitten voi ulista. Ja kun oikein jaksaa länkyttää, saattaa saada mukaansa muutkin lähialueen pihakoirat, joka tarkoittaa sitten sitä, että koossa on koirakuoro. Mikä on ihan mukava kun koitat nukkua vaikkapa päiväunia.

Olen tainnut joskus kuvittanut blogini paikallisella roskiksella. En muista. Mutta ne nyt kuitenkin ovat peltisiä, pyörien päällä olevia laatikoita. Yleensä ylitäysiä. Vaikka niitä tyhjennetäänkin. Roskiauto tulee pönttöjen viereen ja kaverit nostavat pöntön auton hydrauliikkaan. Sitten sitä peltiä rompotetaan auton laitteita vastaan niin että varmasti tyhjenee. Ja että varmasti kuuluu. Aika pitkälle ympäristöön. Se pitää mukavaa ääntä kun peltiä hakataan peltiä vasten.

Illalla ukkosti. Ja satoi vettä. Välillä oikein kunnolla. Joka teki viherpeukalot varmaan iloisiksi, sillä käsittääkseni maa on ollut melkoisen kuiva mm. kasvien kasvattamiseen. Rockya ukkonen ei tehnyt yhtään iloiseksi, jostain ihmeen syystä herra on alkanut aristella pauketta vanhoilla päivillään. Nuorempana sitä lähinnä vaan kiinnosti että mitä täällä tapahtuu. Tälle päivälle on luvattu lisää ukkoskuuroja, itseasiassa jopa sen verran rankkoja sateita, että meitä varoitellaan paikallisista ja ajoittaisista tulvista. Joka yleensä tarkoittaa sitä, että kadut ja tiet saattavat olla ajoittain melkoisen täynnä vettä. Joten edessä taitaa olla siivouspäivä.....