19. huhti, 2017

Sota

Käväisin tuossa muutama päivä sitten tuossa vieressä olevan vuoren huipulla. Siellä oli sangen vaikuttava muistomerkki Kroatian sodan uhreille. Oli alttaria ja oli muistolaattaa sodassa kuolleiden nimillä ja syntymä- ja kuolinajoilla varustettuna. Huomion kiinnitti se, että uhrien joukossa oli hämmentävä määrä todella nuorina kuolleita.

Tästä inspiroituneena koitin hieman selvitellä tuon sodan taustoja. Nyt jaan löytämäni tiedon nyt tässä kanssanne. Tämä ei todellakaan ole mikään tieteellinen historiakatsaus, vaan lyhyt yhteenveto mitä tuolloin 90 -luvun alussa tässä maassa oikein tapahtui.

Sodan osapuolina olivat serbit ja kroaatit. Näiden kansojen välillä oli ollut, ja on edelleen jonkun verran, jännitteitä jotka pohjautuvat niin uskontoon kuin historiaan. Molemmat kansat ovat etelä-slaaveja, mutta siinä kun kroaatit ovat katolisia, serbit ovat suurimmaksi osaksi ortodokseja. Kaiken lisäksi toisen maailmansodan aikana natsit nostivat Kroatian johtoon uusnatsisten järjestön johtajan, joka vainosi mm. serbejä nakkaillen heitä mm. keskitysleireille. Tämä jätti kaunan serbien keskuuteen, kaunan joka purkautui sitten erinäisten vaiheiden jälkeen 90 -luvun alkuvuosina.

Sodan varsinaisena alkuna pidetään Borovo Selon välikohtausta toukokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1990. Tuolloin kroaatipolisiit saapuivat Borovo Selon kylään vapauttamaan sinne ilman lupaa humalassa tunkeutuneita ja vangittuja kroaatipoliiseja. Serbit väijyttivät pelastajat. Operaatiossa kuoli 12 ja haavoittui 23 kroaatipoliisia. Kroatian presidentti Tudman ilmoitti 02.05. että sota on alkanut.

Tämän jälkeen taistelut ja etniset puhdistukset kiihtyivät. Kroatian sota ei nimittäin ollut mitenkään kaunis sota. Molemmat osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin, olkookin että historiankirjoitus osoittaa että suurimmat rikokset suoritti Serbian ja sitä tukevan Jugoslavian liittoarmeijan sotilaat. Mutta kumpikaan osapuoli ei ollut syytön tai putipuhdas.

Sota päättyi lopulta operaatio Myrskyyn elokuussa 1995. Tuolloin noin 120.000 Kroatian armeijan sotilasta hyökkäsi reilusti pienempää serbiarmeijaan vastaan ja käytännössä tuhosi ja ajoi sen pakoon viidessä päivässä. Siinä sivussa kroaatit tosin tulivat tullittaneeksi ja tuhonneeksi YK:n valvontapisteitä, joka aiheutti kansainvälisen yhteisön älähtämisen. Nato uhkasi Kroatiaa jopa ilmaiskulla jos hyökkäykset YK:ta vastaan eivät loppuisi. Uhkausta ei koskaan kuitenkaan toteutettu. Elokuun 09. päivä serbijoukkojen komentaja ilmoitti antautumisesta ja sota oli ohi.

Kroatian sodassa kuoli noin 11000 henkeä. Yhteensä 37000 haavoittui ja 3000 katosi. Ja näiden kaatuneiden muistoa siis kunnioitetaan tuossa vieressä olevalla vuorella.

Sota oli sangen monipolvinen ja poimuileva. Siksipä en edes yritä väittää että tuo ylläoleva olisi mitenkään tarkan historiallisen tarkastelun kestävä. Lyhyenä yhteenvetona voitanee todeta, että molemmat osapuolet, niin serbit kuin kroaatit, syyllistyivät sotarikoksiin. Eikä kumpaakaan kannata oikein osoitella sormella. Sillä aina löytyy pahempi rikos toiselta osapuolelta. Eli sota oli ruma ja likainen. Jos sota nyt ikinä muuta voi ollakkaan.

Nyt hilpaisen Splitiin viettämään eräänlaisia läksiäisiä. Suomalaispoika, joka on ollut täällä vapaaehtoistyössä, lähtee viikonloppuna takaisin kotiin koska armeija. Tästä lisää sitten huomenna. Ja jostain ihan muusta kuin sodasta muusta. Lupaan sen.