2. touko, 2017

Koirana Kroatiassa

Terve. Tässä on Rocky, tuon minun ihmisen paras koiraystävä. Ihminen pyysi minua kertomaan siitä, minkälaista meidän koirien elämä täällä Kroatiassa on ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon jos tännepäin suuntaatte. Että tiedätte sitten kertoa omille ihmisillenne että mitä pitää tehdä.

Ihan ekaksi, kun olet tulossa tänne Kroatiaan, tsekkaa että sinulla on mikrosiru, EU -lemmikkipassi ja alle vuoden vanha rabiesrokotus. Näitä saatetaan kysyä rajalla, tai sitten ei. Mutta periaatteessa nuo vaaditaan että pääset maahan. Jos olet muuttamassa ihan kokonaan tänne, sinut voidaan tutkia eläinlääkärin toimesta rajalla. Voidaan, vaan ei tutkita. Säännöissä lukee, että jos muutat tänne pysyvästi, ne saavat tutkia sinut rajalla. Vaan ei ne tutki. Ei varsinkaan jos ihmisesi ei kerro että olette muuttamassa. Ja miksi kertoisi. Ellei ole ihan pöllö. Ei minuakaan tutkittu vaikka tarkkailin ihmisen ajotaitoa aitopaikalta tavaravuoren päältä takapenkiltä kun tulimme rajalle. Passintarkastaja siinä Slovenian ja Kroatian rajalla aivan varmasti näki minut ja osasi päätellä meidän tavarapaljoudesta että ei nuo tänne ihan viikon lomalle ole tulossa. Mutta ei se tainnut kysyä edes minun passia. Ihminen näytti sitä vain kerran, kun ajeltiin laivaan Helsingissä. Sen jälkeen sitä ei oo tarvittu. Mutta se on kyllä pakko olla matkassa mukana.

Jos sinut tuodaan ihan vain lomalle tänne, muistuta ihmisiä siitä, että ennenkuin lähdette takaisin Suomeen, sinulle täytyy hoitaa ekinokokkoosia varten. Sen voi hoitaa täällä eläinlääärissä ja se pitää olla hoidettuna 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta.

No, nyt sitä on siis asuttu vuosi täällä. Sen suurempia ongelmitta. Minulla on semmoinen tunne että ihmiset täällä tykkäävät meistä koirista todella paljon. Sen verran rapsutuksia olen saanut. Ja aika moni tyyppi, tyyppi joita tuo ihmiseni ei edes tunne, tuntee kyllä minut nimeltä. Ja huutelee 'Rocky Rocky' kun olemme lenkillä. Taidan olla siis jonkinmoinen julkkis näillä meidän huudeilla.

Lajitovereita tulee vastaan paljon. Osa niistä kulkee ilman henkilökuntaansa ihan vapaana. Mutta koska näilläkin tyypeillä aika usein on kaulapanta, veikkaan että ne ovat jonkun koiria eivätkä siis täysin vapaita sieluja. Niitä kulkukoiria. Eikä niidenkään kanssa suurempia ongelmia ole ollut. Joskus joku on ärähtänyt ja minun on pitänyt ärähtää takaisin, mutta melko harvinaisia nämä ristiriidat ovat olleet. Paitsi naapurin samojedin kanssa. Sen kanssa me ei vaan tulla toimeen. On se sen verran ärsyttävä tyyppi. Räkyttää aina pihaltaan kun kävelemme ohi.

Toki lajitovereita tulee vastaan myös narun päässä. Ja paljon. Kuten sanoin jo tuolla aiemmin, minulla on semmoinen tunne että nämä paikalliset ihmiset tykkäävät meistä koirista. Ainakin ne tykkäävät minusta.

Kaiken kaikkiaan minun elämäni täällä on melko leppoisaa. Eteen ei ole tullut suurempia ongelmia, ei elämisen, ei lajitovereiden eikä ihmisten kautta. Ruokakin on ihan sitä samaa mitä totuin syömään jo Suomessa. Ihminen kertoi että rokotukseni ja muut eläinlääkäripalvelut maksavat täällä murto-osa siitä mitä Suomessa niistä kuulemma joutui maksamaan. Eli ei minulla ole mitään suurempaa valittamista.

Yksi juttu. Täällä saattaa olla kuuma. Siis todella kuuma. Siihen kannattaa varautua niin, että kesäaikaan ei kannata kauheasti liikkua ihan keskipäivällä. Tai jos liikkuu, kantsii käydä uimassa. Se virkistää kummasti. Uimaan ei kannata mennä siellä missä ihmiset uivat, mutta ainakin tässä meidän rannalla löytyy vapaita paikkoja meille nelijalkaisillekin. Kesäisen uimaretken jälkeen on mukava kuivatella itseään sitten terassilla kun ihminen istuskelee siellä kavereittensa kanssa.

Siinäpä päällimmäiset tällä erää. Kyselkää tuolta ihmiseltä jos jotain jäi kertomatta. Se lupasi vastailla. Ja se jatkaa tämän palstan tekstin tuottamista sitten taas huomenna. Minä menen tuonne partsille löhöämään.

T. Rocky, 12 v.