11. touko, 2017

Vuosi elämästäni, jälkikirjoitus

Olen viimeiset kolme päivää muistellut vuoden takaisia tapahtumia ja mietteitäni 'Vuosi elämästäni' -trilogiassa. Olen käynyt lävitse koko viiden päivän reissua uuteen elämääni. Kiitoksia palautteesta, on ollut mukava kuulla että juttuni ovat kiinnostaneet, että ne ovat herättäneet ajatuksia ja kysymyksiä. Juurikin noiden kysymyksien vuoksi vielä tämä jälkikirjoitus.

Ensimmäisenä kaiken kattava kysymys; kannattiko? Vastaus kuuluu, että kyllä kannatti. Kannatti monessakin mielessä. Ei Kroatia mikään maanpäällinen paratiisi ole, ei suinkaan. Kyllä täälläkin omat ongelmansa on ja ne heijastelevat ihmisen arkeen eri tavoin. Toisille enemän, toisille vähemmän. Minulle, jostain syystä, selkeästi vähemmän.

Yksi tätä maata vaivaava ongelma on järjettömän suuri julkinen talous. Kiitos kohtuullisen lähellä olevan 'kommunistisen ajan', joka ei kuitenkaan ollut ihan 'oikea kommunismiaika' kuten paikalliset jaksavat muistuttaa. Ylipaisunut julkinen talous ei ole vain kallis, se on myös erinomaisen byrokraattinen. Jonka huomaa kyllä jos/kun heidän kanssa joutuu asioimaan. Onneksi olen vain kuullut kauhutarinoita byrokratian viidakossa seikkailuista, minulla kun sattui käymään uskomaton tuuri selvitellessäni virallisia kuviota. Jopa Lucija, entinen kieliopettaja, nykyinen ystävä, on ollut ihmeissään kuinka helposti kaikki loppujen lopuksi meni. Lucy auttoi minua korvaamattomasti alussa.

Minkälaisia kroaatit ovat? No, he ovat ihmisiä. Ihan niinkuin missä tahansa muualla. Luonnehtisin heitä hieman suomalaisten kaltaisiksi, he saattavat olla aluksi hieman varautuneita mutta kun jää murtuu, saat heistä lojaaleja ja todennäköisesti elämänmittaisia ystäviä. Jotka ovat valmiina tekemään kaiken mahdollisen sinun eteen jos apuja jonkin asian kanssa tarvitset. Käsitykseni saattaa tosin olla hieman kieroutunut, asun nimittäin alueella missä ihmiset ovat tottuneet ulkomaalaisiin. En tiedä miten meihin ulkkareihin suhtaudutaan jossain sisämaan pikkukaupungissa. Todennäköisesti ihan hyvin, mutta hieman ihmetellen. Ja varautuneesti.

Mitä lähdit etsimään ja oletko löytänyt sen? Lähdin etsimään uutta elämää. Ja lämpimämpiä kelejä. Halusin irti vanhoista kuvioista. Uusi elämä rakentuu hiljalleen, nyt vuoden jälkeen peruspalikat alkavat olla jo kohtuullisen hyvin kasassa. Kunhan saisi vielä tuon kielen jollain ihmeen tavalla tarttumaan. Keleistä en nyt tiedä sanoa oikein mitään, viime kesä oli kuuma, syksy oli lämmin mutta talvi ennätyksellisen kylmä. Tämä kylmyys on jatkunut nyt keväällä. Mutta joo, eihän tätä kylmyyttä voi verrata mitenkään Suomen ilmastoon jossa kuulemani mukaan vielä eilen, 10.05. oli sadellut lunta. Meillä oli parikymmentä astetta ja aurinkoa. Eikä tuo talvinen kylmyys täällä Suomen lukuihin yllä, olkookin että parin asteen lämpö kunnon buratuulella (pohjoistuulella) ryyditettynä, on jotain josta ei voi kertoa, se pitää kokea. Se nimittäin on kylmä. Mutta eipähän ole loskaa. Mikä on ehkä tärkeintä.

Pelkäsitkö yksinäisyyttä? Olet kuitenkin yksin vieraassa maassa. Ihan rehellisesti vastattuna, en oikeastaan edes ajatellut koko asiaa kun päätin muutosta. Se johtuu ehkä siitä, ettei se minun sosiaalinen elämäni nyt niin ihan kauhean vilkasta ollut Suomessakaan. Kenties ajattelin että uusi ympäristö, uuden ihmiset, uudet kaverit, uudet ympyrät.

Viimeksi tänään mietin tuota sosiaalista elämää. Minulla on täällä kavereita, minulla ystäviä, minulla on tuttuja, minulla on tyyppejä joille voin soittaa jos seinät alkavat kaatua päälle. Kaiken lisäksi kesä on ovella jolloin elämä näillä huudeilla vilkastuu automaattisesti. Kaiken pohjana kutenkin on se, mitä itse teet. Ei sinua kukaan kotoa tule hakemaan. Mene ulos, tapaa ihmisiä. Luo sitä sosiaalista elämääsi.

Ihan viimeiseksi, koko tamän juttusarjan lopuksi kysymys; suositteletko ja jos suosittelet, kenelle muuttoa Kroatiaan? Lyhyt vastaus; suosittelen. Suosittelen sitä ihmisille, jotka eivät ihan pienestä pelästy, tarkoittaen lähinnä sitä että asiat eivät aina täällä mene ihan sillä sujuvuudella mihin olet Suomessa tottunut. Suosittelen sitä ihmisille, jotka ovat avoimia, ihmisille jotka ovat valmiita tapaamaan uusia ihmisiä, valmiita sopeutumaan hieman erilaiseen kulttuuriin ja elämään. Sen sijaa EN suosittele Kroatiaan muuttoa ihmisille, jotka ovat tottuneet ulkomailla siihen, että ympäristössä on vankka suomalaisedustus. Niitä seutuja et täältä löydä. Et löydä myöskään suomalaisravintoloita joissa voisit syödä Riitan lihapullia. Eli jos olet muuttamassa tänne, varaudu uuteen kulttuuriin ja ole valmis opettelemaan se. Ota mukaasi  asenne, että kyllä se siitä. Jos ei ihan heti, niin tässä kohtapuoliin kumminkin. Se nimittäin helpottaa olemista ja elämistä huomattavasti.