15. touko, 2017

Jos vaikka vähän syötäisi....

No olipas vauhdikas viikonloppu! Selkeästi huomaa että talven arki alkaa olla hiljalleen ohi, kesää kohti mennään ja ihmiset alkavat aktivoitua. Samalla myös toreilla ja turuilla alkaa tapahtua. Jopa meidän rannassa näkyy turisteja huomattavia määriä. Olipa joku rohkea uskaultunut jopa uimaan tuossa viikonloppuna.

Meillä on meneillään härkäpapusesonki. Se ei kestä kuin muutaman viikon, joten sinä aikana härkistä pitää syödä niin paljon kuin lähtee. Ja kyllä minä sitten viikonloppuna söinkin! Perjantaina oli härkäpapulounas, ensimmäinen tilaisuus jossa minua varovaisesti johdateltiin härkäpapujen maailmaan. Lauantaina rävähti sitten kunnolla, olin tuossa naapurikylässä suurilla härkäpapufestareilla. Jossa härkistä tuli sitten syötyä jos jonkinlaisessa muodossa. Eikä pääse pahemin valittamaan. Se kun taipuu näemmä aika moneen....

Pienennä selvennyksenä kerrottakoon, että kun täällä puhutaan härkäpavusta, puhutaan itse kasvista, ei Härkikisestä joka on Suomessa kehitty härkäpapuvalmiste. Täällä härkiksen syönti ei myöskään liity millään tavalla leimallisesti kasvissyöntiin puhumattakaan vegaanisuudesta. Ei, täällä härkäpapuruokaan saattaa kuulua vaikkapa etamoita, porsasta, kalaa tai ihan oikeaa naudanlihaa. Kaikkea noita tuli maisteltua lauantaina. Joten sorry jos joku punavuorelainen hipsteri ehti innostua. Täällä ihmiset syövät nauttiakseen ruuasta, ei siksi että joku -ismi kehoittaa syömään jollain tietyllä tavalla jotain tiettyä aineksia. Täällä ei myöskään, yleensä, ilmoitella suureen ääneen jos et jostain syystä syö jotain, oli se sitten lihaa, kalaa tai jotain muuta. Jollet syö, niin sitten et syö. Mitä se muille kuuluu? Eli suomeksi; ruokafasismi ei ole vielä rantautunut näille huudeille. Onneksi.

'Eipä tarvitse itse kokata' -viikonloppuni jatkui sunnuntainakin. Alakerran Andrea, arviolta 9-10 vuotta, vietti jotain katolilaista juhlaa. Olisiko ollut ensimmäinen ehtoollinen tai jotain. Ei ihan ole nuo uskontojuhlat hallussa, katolilaisista puhumattakaan. Koko suku oli kutsuttu viettämään näitä juhlia joten eihän sitä paksua suomalaista yläkerrasta kerta kaikkiaan voitu jättää kutsumatta. Lounaalle siis alakerran Denniksen perheen ja sukunsa kanssa sunnuntaina.

Kutsu aiheutti sitten suurehkon ongelman. Mitä antaa kymmenen korvissa olevalle, jonkun katolilaisen riitin juuri suorittaneelle tytölle lahjaksi? Kuuluuko näissä tilaisuuksissa ylensä antaa mitään? Ja jos, niin mitä? Voinko antaa rahaa? Ja jos voin, kuinka paljon olisi sopivaa?

Selvittelin asiaa ja kyllä rahaa kuulemma voi antaa. Se on vieläpä aika yleistä. Hyvä, mutta kuinkahan paljon siihen kirjekuoreen pitäisi sitten sujauttaa? Riippuu kuulemma siitä, kuinka läheisiä olette. Jaahas, olen yläkerran naapuri ja lähinnä moikkailen tuossa pihalla. Kyselin arvioita rahamäärästä vähän sieltä sun täältä. Ja ne vaihtelivat 50 kunasta 300 kunaan. Että sillä tavalla, kiitos vaan oikein paljon.

Lopulta päätin, että olen sadan kunan arvoisesti läheinen. Satanen kuoreen ja alakerran juhliin. Ruokaa ja muuta mättöä oli sitten niin paljon että hyvä kun pääsin kipuamaan rappuset takaisin omaan kämppääni. Enkä edes koskenut jälkiruokapöytää. Paitsi juustokakkuun. Lounas alkoi puoli yksi ja kesti kuuteen. Eli 5,5 tuntia. Se sisälsi alkupalat, keiton ja kokonaisena paistettun lampaan. Ja lopuksi siis tuon jälkiruokapöydän. Puuh.....

Mutta miten kävi sen kirjekuoren? Se oli shortsieni reisutaskussa, ja siellä se on vieläkin. En nimittäin nähnyt kenenkään antavan lahjoja joten totesin ettei minunkaan sitten varmaan tarvitse. Eikä se varmaan ihan väärin mennyt, sain nimittäin kutsun ensi sunnuntaille samantyyppisiin juhliin, tuolloin elisen sankarin vanhempi veli saavuttaa/suorittaa/tms. jonkun toisen sakramentin. Joten eikun syömään saman suvun kanssa uudelleen......

Niin ja lauantai-iltana oli Euroviisut. Meillä oli WhatsUp -ryhmä jonka kanssa katselimme ohjelmaa. Jonkun suosikki ennakkokatselun perusteella oli jopa Kroatia, mutta nyt selvinpäin biisi ei ollutkaan kuulemma enää niin hyvä. Yhteiseksi suosikiksi äänestimme Moldovan pitkälti heidän eeppisen saksofonistin takia. Ei voittanut meidän suosikki eikä Kroatia vaan hössöttäjä, joka on varmaan on/oli jokaisen runotytön märkä uni. Eli Portugali. Onnea. Olihan se kuulemma Portugalin ensimmäinen voitto kautta aikain.