17. touko, 2017

Hocky Night in Kastel Stari

No hyvä on. Pakkohan se on myöntää, että käynnissä olevat jääkiekon MM -kisat alkavat saamaan enemmän ja enemmän huomiota myös minun mikrokosmoksessa. Ajattelin alkuun että kun asun kaukana Suomesta ja kaukana varsinaisesta hypestä, kisat eivät kovin merkittävään rooliin nousisi, mutta kun ratkaisuvaiheet lähestyvät, niin kyllähän pelejä tulee katseltua. Tulee katseltua, vaikka Suomen esitykset ovat olleet lähinnä naurettavan, huolestuttavan ja häpeän tunteita nostattavan välimaastossa. Mutta jos sittenkin......

Eilen aloitin Venäjän ja USAn välisellä ottelulla. Ilta jatkui sitten ottelulla, jossa oli eniten panosta. Saksa, kotiyleisönsä edessä, ratkoi viimeistä paikkaa semifinaaleihin Latviaa vastaan. Tämä olikin tunnelmaltaan aivan uskomattoman hieno peli. Samaan aikaan Suomi pelasi Kanadaa vastaan, mutta koska kumpikin näistä maista oli selvittänyt tiensä jatkoon, valitsit tuon Saksan pelin seurattavaksi. Suomen vuoro tulee sitten puolivälierissä kun Leijonat pelaavat USAta vastaan niin sanotun kuolemanpelin. Voitolla taivas on auki, tappiolla aukenee taas Finnairin portit kotimatkaa varten.

Niin ja tuo Saksa– Latvia päättyi siis voittomaalilaukausten jälkeen 4-3 Saksalle. Voitte vain kuvitella tunnelman 18.700 katsojan edessä. Ja Suomi hävisi Kanadalle odotetusti. Suomen puolivälierävoittoon USAsta ei usko tällä hetkellä kukaan muu kuin Maikkarin kisatiimi koska jos/kun Suomi häviää tuon pelin, niin häviävät katsojatkin. Yksi uskovista on Juhani Tamminen, joka edelleen yrittää näytellä asiantuntijaa vaikka kaikki tietävät että tyyppi on lähinnä itseään täynnä oleva puppugeneraattori jonka 'faktat' eivät ole edes totta. Se että Maikkari antaa moiselle ruutuaikaa ja antaa sitä vieläpä sangen suositussa formaatissa, kertoo paljon MTV3:sta.

Nyt näyttäisi siltä, että meillä on kesä alkanut todella. Eilen oli 28 astetta, joka tarkoitti sitä, että keskipäivällä Rockyn kanssa lenkkeillessä kumpikaan ei nauttinut reissusta. Lienee pakko palailla hiljalleen takaisin viime kesän aikatauluihin jolloin ihan keskipäivä ja alkuiltapäivä oli pyhitetty varjoissa ja/tai ilmaistoidussa tilassa hengailulle ja aktiviteetit tapahtuivat joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Sillä ei tuo keli tuosta ainakaan kovin kauheasti näyttäisi olevan viilenemässä. Pitkälle ensi viikkoon näytettäisi mentävän samankaltaisessa lämmössä ja sitten lämpenee vähän lisää. Ja niinkuin olen kirjoittanut jo aiemmin, Accu Weatherin mukaan edessä saattaa olla ennätyskuuma kesä.

Huolimatta verrattain lämpimästä kelistä, meidän hiekkarannalla ei näkynyt ketään eilen iltapäivällä. Tämä saattaa johtua siitä, että vedet eivät ole vielä lämmenneet, toisin sanoen ovat alle 20 asteen. Tai koska on vasta toukokuu näin kalenterin mukaan elävien paikallisten mukaan ei ole vielä aika mennä rannalle. Eikä meidän huudeilla ole vielä riittävästi turisteja täyttämään rannat.

Lopuksi terveysasiaa. Yle uutisoi väitöstutkimuksesta jonka mukaan kun puhut vierasta kieltä, siis jotain muuta kieltä kuin suomea, äänihuulesi rasittuvat erilailla koska käytät niitä eri tavalla kuin mitä käyttäisit kun puhut äidinkieltäsi. Tästä vedän suoran johtopäätöksen siihen, että minun äänentuottoelimeni (lainaus väitöskirjan termeistä) ovat todella rasittuneet, sillä puhun suomea vain ja ainoastaan eilen kertomissani törmäämisissäni Marjon kanssa ja Rockylle avautuessani. Muutoin puhun pääsääntöisesti englantia ja/tai hyvin harvoin kroaattia. Eli vieraita kieliä siis.

En ole tutustunut tuohon väitöstutkimukseen sen tarkemmin, mutta mietin sitä, että milloin vieras kieli muuttuu äänentuottoelimien mielestä äidinkieleksi? Milloin käyttämäsi kieli ei enää rasita äänihuuliasi ihan vaan siksi, että se on vieras kieli? Milloin tullaan siihen pisteeseen, että suomen puhuminen rasittaa elimiä enemmän kuin 'vieraan kielen' puhuminen?

Sen tiedän, että istuttuani nyt kuukausitolkulla DOM -klubissa tuolla meidän rannalla, englanninkieleni on parantunut huomattavasti. En tosiaankaan vieläkään puhu sitä hyvin, mutta voin aloittaa lauseen/keskustelun miettimättä etukäteen mitä minun pitää sanoa ja miten sen sanon. Pystyn vastaamaan englanniksi vittuiluun kevyesti ilman sen suurempaa miettimistä. Aksentilla, olen kuullut, mutta kuitenkin. Vielä kun joku päivä pääsisin samaan kroaatin kanssa. Mikä ei varmaankaan tule tapahtumaan ikinä, olenhan paininut tuon englannin kanssa vuosikymmeniä. Enkä vieläkään ole oikein sinut sen kanssa.