24. touko, 2017

Treffejä pukkaa

Meille poikamiehille pukkaa treffejä niin että heikompaa hirvittää. Ja kuten ennenkin, enemmistön treffeistä kerää Rocky. Rockylle on tulossa tyttöystävä yökylään sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi, mutta jo ennen sitä, pariskunta viettää hieman siveellisemmät päivätreffit torstaina. Eli Tiuku -rouva tulee jo torstaina kyläilemään. Jännä nähdä miten nämä kaksi vanhusta (12v.) tulevat toimeen. Ainakin ensimmäistä kertaa toistensa nähdessään tyypit toimivat kuin vanha aviopari, moikkasivat ja istuskelivat sitten vierekkäin katsellen eri suuntiin. Että mikäs hätä tässä.

Itselläni oli eilen ihan supermukavat treffit. Tapasin kaksi suomikaveriani, niinkuin toissapäivänä taisin jo kertoakin, koska he kaipailivat paikallisopasta näyttämään heille Splitin ympäristöä. Itse Splithän on otettavissa haltuun kahdessa päivässä kävellenkin. Joten, käväisin koukkaamasa rouvat kyytiin Splitistä ja ajelimme sitten Trogiriin, josta tuo oheinen kuvakin on.

Tuo koukkaus meinasi muuttua vähän ikävämmäksi tapahtumaksi. Kaverit istuskelivat hotellinsa terassilla ja pyysivät minua liittymään seuraansa odottelemaan kunnes saavat juomansa juotua. Siinä hotellin edessä ei ollut yhtään laillista parkkipaikka, joten parkkasin WUCin tietoisesti kielletylle paikalla. Ajattelin että käyn siirtämässä sitä sitten jos joku alkaa jotain lappuja kirjoitelemaan. Eikä mennytkään kovin kauaa kun paikalle ilmaantui lappuLasse, joka ehti ottaa kuvat autosta ja jopa kirjoittaa parkkisakonkin (150 kunaa, vähän reilut 20 euroa) ennenkuin havahduin asiaan. No, sain siis sakon, nyt ei ole mihinkään kiire, ajattelin. Vaan kyllä oli, oli todella kiire.

Ei ollut varmaan mennyt edes viittä minuuttia tuosta lapunkirjoituksesta kun paikalle surffaili Split Parkingin hinausauto. Ajatuksena oli hinata siis väärin pysäköity, juuri sakkolapun saanut auto, hevon kuuseen. Ja sitten olisikin puhuttu aivan jostain muista summista kuin 150 kunasta. Joten suoritin sellaisen 50 metrin spurtin paikalle ja näytin että ok, ok, siirrän siirrän. Hinausauton kuljettaja huuteli jotain ikkunastaan mutta minä lähdin menemään WUCilla. En tosin ajanut kuin kulman taakse ja koukkasin hakemaan kaverit. Mutta läheltä piti, todella läheltä.

Mutta muutoin oli todella mukava päivä. Vein vieraat Trogirin jonka kujia pitkin lamppsimme ihmetellen kujia ja pikku myymälöitä. Eikä Trogir ollut ihan vielä aivan täynnä turistejakaan, joten kujilla pääsi liikkumaan sen suuremmitta vaikeuksia. Iso tuoppi olutta maksoi keskustorin terassin 30 kunasta (4 euroa) hieman laitamalla sijaitsevien terassien 22-25 kunaan (3-3,35 euroa). Joten kyllä hinnoissa aletaan olla jo ihan sesongissa. Pysäköintimaksukin oli noussut toukokuun alussa 10 kunaan kun se off sesonkina on 5 kunaa tunnilta (1,40/0,70 euroa).

Ihmeteltyämme Trogiria aikamme, joka muuten vie ihan maksimissaan sellaiset nelisen tuntia sisältäen pari kahvi/olutbreikkiä, tulimme sitten meidän kylille. Kävimme moikkaamassa Rockya ja siirryimme meidän rantaan päivälliselle. Hinta ei hirvittänyt, söimme kolmet alkuruuat, kolmet pääruuat, joimme kaksi lasia talon viiniä, neljä isoa olutta, kaksi capuccinoa ja kaksi rakija -paukkua hintaan 500 kunaa. Eli 68 euroa. Ruoka sinänsä oli minun mielestäni lähinnä keskinkertaista, mutta sitä oli kyllä riittävästi. Ihan pikku vinkkinä, jos tulette meidän kylille ja menette Konoban Intradaan syömään, ei kannata tilata alku- ja pääruokaa, sillä kumpi tahansa on aivan riittävästi viemään vähän suuremmankin nälän. Tuleville vieraille minun pitää löytää joku uusi paikka minne viedä heidät syömään, sillä tämä oli jo toinen kerta kun sain Intradassa 'ihan ok ruokaa'. Ilman vau -efektiä.

Yksi asia ihmetyttää. Vieraani ihailivat maisemia, meidän vuoria, pieniä kyliä, pieniä kujia, rakennuksia, kirkasta merta, sitä kuinka siistiä täällä on. Ilmoittivat jopa olevansa kateellisia kun saan asua moisessa ympäristössä. Olin hämmentynyt. Tuossahan ne ovat koko ajan, mitäs ihmeellistä niissä nyt on? Näen ne joka päivä, eikä ne mihinkään häviä. Saattaa siis olla että jos elää jonkun hienon keskellä, sitä muuttuu sokeaksi ympäristölleen. Eikä näe enää sitä kauneutta minkä vieraat ihmiset näkevät. Taidan yrittää katsella näitä meidän kyliä tänään hieman eri silmin. Jos vaikka tavoittaisin tuon kauneuden. Jälleen. Sillä loppujen lopuksi, onhan tämä aika makea paikka asua.