25. touko, 2017

Kavereiden kanssa

Ei sitä taas voi muuta kuin ihmetellä, minkälainen tuuri, onni tai ihan mikä tahansa sitä on omalle kohdalle sattunutkaan kun joskus reipas vuosi sitten tuli tehtyä se päätös että nyt riittää Suomi, nyt muutetaan Kroatiaan. Tuolloin, kuten olen kirjoittanut aiemmin, hyppäsin altaan syvään päähän, vieläpä silmät niin kiinni ettei tulevaisuudesta ollut minkäänlaista tietoa. Mutta jälleen kerran, eilen illalla terassilla kavereiden kanssa istuskelessa, sitä vaan miettii kuinka hyvin kaikki onkaan mennyt. Onhan se mukavaa kuulla kuinka olet osa perhettä, kuinka sinun hyvinvointisi ja tekemisesi kiinnostaa ei pelkästään lähimpiä ystäviäsi, vaan myös kaikkia heidän ympärillään. Eli sitä sinun perhettä. Kuinka he ovat valmiit auttamaan jos ikinä mitään ongelmia ilmenee. Juuri nyt, eilisen perusteella, voisin sanoa olevani aika hämmentävän onnellinen. Vaikka eihän näin saisi sanoa.....

Juuri nyt me istumme täällä Rockyn kanssa ja odottelemme jännittyineinä Rockyn treffiseuralaista. Tiuku -neidon pitäisi tulla hetkellä millä hyvänsä päiväkylään, ja jos Rockya ei itseään yhtään jännitäkään, iskää jänskättää senkin edestä. Kuinka pariskunta tulee toimeen keskenään, onko heillä jotain erimielisyyksiä, miten Rocky, joka on tottunut elämään minun kanssa keskenään ottaa sen, että yht'äkkiä meillä on kämpässä uusi koirayksilö? Jännää, jännää varsinkin kun edessä ovat vielä ne yötreffit samaisen neidon kanssa sunnuntaista maantaihin.

Jännää on myös se, etten ole koko alkuviikkoon nähnyt DOM -kerhon herroja. Nämä kun olivat alkuviikosta Zagrebissa suorittamassa jotain ammattiinsa liittyviä tutkintoja, joten iltapäiväsessiot meidän rannalla ovat jääneet tältä viikolta väliin. Pikkaisen jänskättää että menivätkö testit läpi. Eilen tuntuivat tulleen jo takaisin koska kyselivät että missä olen kun en ole Dupin -baarissa. En vaan kyennyt kun oli kielikurssi. Mutta jos sitä vaikka tänään. Jos tuo edellämainittu pariskunta vain tulee toimeen keskenään.

Aikatauluja pitänee pikkaisen tarkistella. Täällä kun alkaa olla verrattain kuuma iltapäivisin, jopa niin kuuma ettei ole mikään nautinto kävellä ulkona yhtään sen enempää kuin on ihan välttämätöntä. Kuten vaikka Rockyn ulkoiluttaminen. Lienee viisainta siirtyä jo viime kesänä opettelemaani aikatauluun, suurimmat liikkeet tehdään joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, keskipäivällä pidellään hellettä. Ihan niinkuin eilen. Lämpö oli painostavaa, juurikin sellaista että kohta räiskyy ukkonen. Niinkuin se sitten räiskyikin. Iltapäivällä oli semikova ukkonen, salamat valaisivat melkoisen pimeäksi menneen ympäristön ja murina oli välillä ihan kitettävää. Vettäkin tuli sen verran että tuolla meidän vanhassa kaupungissa viemärit alkoivat kuulemma tuttaamaan tavaraa takaisin pöntöstä. Joka ei ollut kauhean miellyttävää. Meillä täällä himppasen ylempänä ei moista onegelmaa esiintynyt.

Lopuksi kiinaostosten tilanne. Niille, jotka eivät tiedä, ostelin tuossa pari-kolme viikkoa sitten kiinakaupasta netistä kaikenlaisia härpäkkeitä. Ihan vaan huvikseni. Olen nyt seurannut härpäkkeiden matkaa tänne meille. Tilanne tänään on se, että lompakko oli ensimmäinen tuote joka saapui perille. Sen matka kesti 2,5 viikkoa. Muista tilaamistani kamoista seuranta kertoo, että USB -tikku, kello, sukat ja nenäkarvatrimmeri ovat jo Kroatiassa, joten varmaan ihan kohta toimituksessa, mutta avainperä on vielä Kiinassa jossain jakelukeskuksessa. Pitää olla siis tarkkana jos postiPete moponsa selästä huutelee minua nimeltä tuossa meidän kadulla. Hänelle kun pitää maksaa toimituksesta vielä 4,50 kunaa.

Huomenna kerrataan sitten pariskunnan yhteiselo ja toivottavasti myös DOM -kerhon kuulumiset. Varmaan jotain muutakin, mitä tässä päivän mittaan ikinä ehtii tapahtumaan.