29. touko, 2017

Kaverit vähenee

Niinpä se viikonlopppu taas hävisi jonnekin. Meidän poikamiesten sunnuntaita, ja maanantaita, saapui sulostuttamaan taas Tiuku -rouva, Rockyn 'tyttöystävä'. Pariskunta vietti sunnuntain juurikin kuten edellisillä treffeillä olivat tottuneet, nukkuivat kaikessa rauhassa eri huoneissa. Tällä kertaa ei tarvittu edes alkuärähdyksiä eikä -ylikiinnostusta, olihan kyseessä kuitenkin ns. 'vanha hoito'. Ainakin jos asiaa miettii Rockyn näkökulmasta. Ja minäkin olin opinut jo ulkoiluttamaan kahta koiraa yhtäaikaa. Joten ei mitään ongelmia. Ei varsinkaan kun Tiuku toi mukanaan, eli siis tarjosi, pariskunnalle sunnuntain illallisen. Jota kumpikaan ei tosin syönyt. Mutta maanantaiaamuna maistui sitten kyllä. Tiuku pääsi maistamaan Rockyn erikoissekoitusruokaa. (paistettua jauhelihaa sekoitettuna koiranruokaan) Hyvin näytti rouvalle putoavan.

Muutoin viikonloppu sujahti kesän ensi hetkistä nauttien. Tai, loppukevään lämpöaallosta nauttien. Meillä kun oli perjantaina 26 astetta ja aurinkoa, lauantaina ja sunnuntaina 28 astetta. Joten kyllä tarkenee. Sadettakaan ei näyttäisi olevan luvassa kuin vasta joskus kesäkuun puolessa välissä ja silloinkin vain vähäisiä ukkoskuuroja. 25-30 asteen lämmössä. Ja niinkuin taisin perjantaina kirjoitella, tuota lämpöä näyttäisi riittävän sitten todella pitkälle kesää. Ihan pikkaisen kurkkasin pitkiä sääennusteita, lämpöä näyttäisii olevan luvassa aivan yleisesti semmoiset 30 astetta ainakin heinäkuun puoleen väliin. Sen pidemmälle en viitsinyt enää tutkailla. Eikä sadettakaan näyttänyt olevan pahemmin odotettavissa.

Viikonloppuna ratkesi myös kavereitteni, eli aiemmin kertomieni lentäjien kohtalo. Kuten perjantaina kerroin, heidän hommansa täällä ei jatku kuin aikaisintaan vuoden 2018 helmikuussa. Niinpä he ovat vapaita tekemään hommia missä haluavat siihen asti, vaikka yhtiö odottaakin heitä takaisin ja tarjoaa heille töitä kunhan saavat koneet ilmaan. Viikonloppuna kuulin ainakin neljän pilotin lähtevän kesäksi muualle, pääosin Malediiveille. Kukaan ei oikeastaan haluaisi mennä sinne, sillä Malediivit on islamilainen saari ja kuulemma mm. oluen hankkiminen/juominen on hankalaa. Tai jos ei hankalaa, niin todella kallista. Lisäksi puolisoilla ei ole juurikaan mitään tekemistä siellä, joten he eivät ole lainkaan innoissaan muutosta Malediiveille. Kaikenlisäksi siellä alkoi juuri Ramada -kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että jotakuinkin kaikki on pysähdyksissä auringon noususta auringon laskuun. Ja yöllä on sitten hirmu bileet. Mutta mitäpä sitä ei kestäisi palkkansa eteen. Ja jos olen oikein ymmärrätänyt, vieläpä melkoisen hyvän palkkansa eteen.

Oheisessa kuvassa vietämme Martyn läksiäisiä. Marty lähti tosin Idahoon USAhan, mutta hänkin on palaamassa takaisin. Kaikki, joiden kanssa olen jutellut, haluavat jostain syystä asua täällä. Ja koittavat siksi roikkua Kroatiassa mahdollisimman pitkään. En vaan ymmärrä miksi. Vai olisiko kysymys sittenkin hienosta ilmastosta, puhtaasta vedestä, siisteydestä, turvallisuudesta, mukavista ihmisistä, hyvästä ruuasta, hyvistä viineistä, ystävistä, edullisista asuinkustannuksista tai jostain muusta. En minä tiedä. Takaisin ovat kuulemma kuitenkin tulossa. Vaikka työn perässä hetkeksi pois lähtevätkin.

Nopea ravintolakatsaus tuonne meidän rannalle. Konobat ja muuta ruokapaikat alkavat hiljalleen availla oviaan/terassejaan. Ja jos eivät nyt, 26-28 lämmössä availisi, niin tuskinpa sitä enää myöhemminkään kannattaisi.

Meidän kantabaarin lähellä on kaksi konobaa. Konobahan on pizzaa ja muita ruoka-annoksia tarjoava paikallinen ravintola-pizzeria. Ei siis oikea pizzeria muttei oikein ravintolakaan. Olemme seurailleet näiden kahden rannalla sijaitsevan konoban toimintaa. Toinen niistä, Labinezza, oli toiminnassa jo viime kesänä mutta toinen, Konoba Kastellac, avasi ovensa tälle kesälle noin pari viikkoa sitten. Se mikä on mielenkiintoista näiden kahden välillä, on se, että saamieni tietojen mukaan ne omistaa kaksi serkusta jotka eivät tule keskenään toimeen. Eivät siis todellakaan. Ja nyt heillä on konobat kiinni toisissaan.

Tähän asti näyttäisi siltä, että uusi tulokas, Konoba Kastellac, on viemässä pidemmän korren. Sen terassilla kun istuskelee aina joku seurue, pääsääntöisesti saksalaisia, mutta myös englantilaisia ja jopa ruotsalaisia. Myös kaverini kävivät testaamassa paikan ja palaute oli sangen positiivinen. Ajattelin itsekin käydä syömässä Kastelacissa eilen sunnuntaina, mutta päädyin kokkamaan itsellekseni kotona. Ehkä ihan siksi että minulla oli kaksi koiraa huolehdittavanani. Mutta joku päivä. Ja sitten saatte ravintola-arvion myös tänne.  

Ja lopuksi; jos haluat katsella todella jännittävää urheilua, katso lentopalloa. Olen vahva kiekkoniilo, mutta silti, nyt kun olen katsellut Yle Areenasta Suomen lentopallomiesten taistelua MM -karsintaturnauksessa, niin onhan tuo laji ihan tolkuton. Enkä ole pitkään aikaan nauttinut minkään lajin katselusta yhtä paljon kuin eilen Fin-Che ottelusta. Varsinkin kun Suomi menestyy. Ei liene toista maailmanlaajuista lajia, jossa Suomi kuuluu lähes vakiojoukkueena lajin MM -kisoihin. Ja selvittää tiensä sinne pelaamalla.