8. kesä, 2017

Opashommissa

Toissapäivänä ennakoimani Trogir -retki toteutui kuin toteutuikin eilen. Lähes niinkuin olin suunnitellut. Siis lähes. Kävin hakemassa tyypit aamulla Spitistä ja ajelimme, aivan suunnitelman mukaan, Trogiriin. Auto parkkiin ja kävelyretki kaupungin vanhaan keskustaan. Olen tehnyt tämän tänä keväänä niin useasti että Trogirin kaupungin, turistitoimiston, baarien tai jonkun muun instanssin pitäisi alkaa maksaa minulle palkkaa. Tai tarjota ainakin safkat.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Trogir on otettu haltuun 2-3 tunnissa. Tuossa ajassa on nähty keskustori, on nähty pienet kujat ja kaupungin toisella laidalla sijaitseva Riva. On ehditty nauttia kävelykierrokseen kuuluvat kaksi olutta, toinen Trogirin Rivalla, toinen niinsanottuna kujaoluena. Eli baarissa, joka sijaitsee jonkun ihan pienen, todella kapean kadun varrella. Joita kaupungissa riittä kyllä. Trogir on siinä. Ja ihan vinkkinä, jos jostain kumman syystä olet ajatellut syöväsi Trogirissa, ja tehdä sen vielä vanhassa kaupungissa, kannattaa ehkä sittenkin miettiä siirtymistä ihan niiltä vilkkaimmilta kaduilta hieman syrjemmäksi. Saattaa nimittäin hinta pudota ihan merkittävästi. Ja sama pätee oluessa.

Eilen Trogisssa oli turisteja lähes tungokseen asti. Jos vielä pari viikkoa sitten, kaupungissa viimeksi käydessäni, kadut ja kujat olivat osittain tyhjiä, niin eipä olleet enää. Erilaista turistia liikkui kuka numerolapun perässä, kuka ryhmässä, kuka ihan omillaan. Liikkui, ja liikkui paljon. Lähes ahdistavuuteen asti. Eikä hinnatkaan olleet enää off season -asennossa, iso olut maksoi hieman paikasta riipppuen 20-35 kunaa (2,70-4,70 €). Eli Helsingin Kalliosta saa bissen halvemmalla. Ei tosin ihan samanlaisissa maisemilla.

Trogirin jälkeen ajelimme, aivan ennakkosuunnittelun mukaan, läpi Kastelan pikkukylien residenssiini. Piti käyttää Roksumalaattori ulkona. Mutta kun olimme koiralenkin jälkeen lähdössä pihasta, WUC päätti tehdä tenän. Kierrokset nousivat, mutta laskivat samantien. Pumppasivat. Vaikka kuinka paineli pedaaleja. Tai oli painelematta. Niinpä auto jäi pihaan ja jatkoimme matkaamme kävellen kohden meidän rantaa. Ei ihan sitä, mitä olin suunnitellut, mutta ei paha valinta sitten lopulta ollenkaan.

Olin nimittäin suunnitellut vieväni vieraani Baletna Skolna -ravintolaan, jota on kehuttu kalaruokiensa takia. Mutta koska WUC pumppasi, jouduimme kävelemään ja testaamaan jossain aikaisemmissa jutuissa mainitseman Kastelac -ravintolan. Siis juurikin sen paikan jonka terassi on kiinni minun kantapaikan terassissa. Eikä testi ollut yhtään hömpsömpi. Pizza oli kuulemma paras mitä vieraani oli täällä olleessaan syönyt, paistetut katkaravut lisukkeineen olivat jos ei nyt erinomaisia niin ainakin hyviä ja minun pasta-annokseni oli loistava. Ei siis hyvä, ei erinomainen, vaan ihan oikeasti loistava. Ravintola lunasti ehdottoman paikan ravintoloista, joita tulen suosittelemaan, ja johon tulen vieraitani viemään, myös tulevaisuudessa.

Ruokailun jälkeen suoritimme erittäin vaativan siirtymän, ehkä noin 2-3 metriä Dupinin, eli kantabaarini terassille. Jossa olut sitten maistuikin. Ihan niinkuin se aina maistuu. Myös se pöytään kannettu talon tarjoama ilmainen olut. Joka tulee aina, ennemmin tai myöhemmin..... Tuolla Kastelacissa laskun mukana tuotiin muuten miehille Rakija paukku ja naisille joku kirsikkapaukku. Kuuluu ravintolan tyyliin. Ehkä hieman ennakkosuunnittelua pidemmäksi venyneen iltapäivän jälkeen saattelin vieraani bussiin joka vei heidät Splitiin. Ja sieltä löytyi toivottavasti bussi joka vie heidät majapaikkaansa. Ja aamulla, hah, joku vehje joka vie tyypit kentälle ja kotimatkalle. Suomeenhan on luvattu 10-11 asteen lämpöä ja vesisadetta hetkellisen 'hellejakson' jälkeen. Hih. Meillä on tänään vain 28 astettta. Vähän tuulista tosin.

Ajellesani näitä meidän huudeja edestakaisin eilen, niin kauan kuin WUC oli yhteistyökykyinen, mietin toissapäivänä kuulemaani lausetta; 'meillä täällä Dalmatiassa kaikki on vanhaa'. Lause perustuu siihen, että vaikkapa Solinissa, joka on pikku kaupunkin tuossa Splitin kyljessä ja kaupunki jossa on kuvattu mm. televisiosarjaa Games of Thrones, uusien vesiputkien vetäminen on osoittaunut haastavaksi. Kun työmiehet kuopaisevat maata putkea varten, he törmäävät usein johonkin 1400-1500 -luvulta olevaan rakennukseen ja/tai esineeseen. Jonka jälkeen paikalle pitää kutsua asiantuntijoita ja museovirasto tai what ever. On hieman hidasta kun lähes jokaisen kaivuun jälkeen pitää ihmetellä että mahtaako tuo juuri esille noussut asia olla historiallinen vai ei.

Mutta koska täällä Dalmatiassa kaikki on vanhaa, ehkäpä se onkin juurikin se syy miksi viihdyn täällä niin hyvin. Eikö vanha viihdy vanhojen seurassa?