13. kesä, 2017

Olen suomalainen

Yllättävän monella ulkosuomalaisten netti- tai Facebook -sivustolla on käyty viime aikoina keskusteluja sitä, mitä suomalaisuus itsekullekin merkitsee. Onko se muuttunut, kenties jopa hävinnyt vai vieläkö se suomalaissydän sykkii jossain syvällä sisimässä. Sykkiikö se vaikka kotimaan tomut on karistettu kuka lyhyemmän, kuka pidemmän ajan kuluessa. Lueskeltuani näitä tarinoita, olen itsekin miettinyt omaa suomalaisuuttani. Siitä seuraavassa.

Olen aina pitänyt Hesarin toimittaja Saska Saarikosken teksteistä. Tällä hetkellä hän työskentelee lehden USA -kirjeenvaihtajana ja pohti muutaman viikon takaisessa kolumnissaan omaa ulkosuomalaisuuttaan. Ja teki sen merkityksien kautta. Käytän samaa metodia.

Mietitäänpä. Kaikilla meillä on asioita Suomessa, joilla on jonkinlainen merkitys. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että niitä asioita kaipaisi tai ikävöisi, mutta juuri niillä tietyillä jutuilla on juuri sinulle suuri merkitys. Minulle näitä asioita ovat Santahamina, jossa vietin lapsuuteni. Kruunuhaan kulmat, puistot ja katot joissa kikkailin läpi sen vaikeimman nuoruuden. Rautatieasema, jossa tuli vietettyä kavereiden seurassa useampikin alkuyö. Ja tavattua mm. ensimmäinen vaimo. Lintsi. Helsingin vanha jäähalli. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisilla näitä merkityksellisiä asioita on enemmän, toisilla vähemmän. Ne voivat olla suuria tai aivan pieniä asioita. Se lattialankun narahdus mummollassa. Mutta väitän, että jokaisella niitä on. Siellä Suomessa.

Kun muutat pois Suomesta, oikeastaan ihan minne tahansa, keräät kokemuksia. Keräät kokemuksia, joilla ei vielä ole sinulle tuota edellä mainittua merkitystä. Niitä on kiva fiilistellä ja niistä on kiva kertoilla, joskus jopa rehennellä, mutta niiltä, ainakin aluksi, puuttuu merkitys. Toki, mitä pidempään olet vieraassa maassa, nuo kokemukset alkavat hiljalleen muuttua merkityksellisiksi. Kuten vaikka alakerran naapurin pojan rippijuhlat muutama viikko sitten. Minulle se oli kokemus, mutta tiedän, että perheelle ja varsinkin ripille päässeelle juhlilla oli merkitys. Joten kun olet viettänyt jossain 'vieraassa' maassa riittävän pitkän ajan, juuri näistä rippi- ja synttärijuhlista etc. tulee myös ulkosuomalaiselle merkityksellisiä. Omien tai sukulaislapsien kautta. Tai sitten ihan joistain muista asioista. Joistain muista syistä. Mutta hiljalleen kokemukset muuttuvat merkityksiksi.

Tuo pitkä pohjustus edellä yrittää vain kertoa siitä, että vaikka kuinka pyristelisimme irti, me olemme pohjimmiltaan suomalaisia. Meidän ei tarvitse kaivata Suomeen, voimme jopa naureskella täältä kaukaa suomalaisille tavoille, politiikalle, suomalaiselle ilmapiirille jne.. Mutta silti, me olemme pohjimmiltaan suomalaisia. Sillä, olemmeko siitä ylpeitä, häpeissämme tai jotain siltä väliltä, ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä. Eikä edes sillä, minkä maan passi meillä sattuu taskussa olemaan. Me olemme suomalaisia, koska siellä Suomessa on ne asiat, joilla on merkitys.

Itse olen aina ollut tyyppi, jonka on todella helppo sopeutua uuteen ympäristöön. Olen elämäni aikana asunut niin monessa eri paikassa jo Suomessa ollessani, ettei esimerkiksi tänne Kroatiaan sopeutuminen ollut minulle mikään juttu. Kamat paikoilleen asunnossa ja silmät auki katselemaan ympäristöä. Keräämään juurikin niitä kokemuksia, joista sitten ajanmyötä voi tulla niitä merkityksiä. Ja olenkin saanut niitä, oikeinkin mukavasti. Siis niitä kokemuksia. Tämän päälle olen saanut joukon tuttavia ja hieman pienemmän joukon jopa ystäviä. Olen siis mielestäni, vaikka itse sanonkin, onnistunut kotiutumaan Kroatian pikkuiseen Kastel Starin kylään todella hyvin. Vieläpä melko helposti.

Mutta silti olen suomalainen. En ole kroaatti, eikä minusta sellaista koskaan tulekaan. Ei, vaikka päättäisin elää ja asua koko loppuelämäni täällä ja tässä samassa kylässä. Juuret kasvavat tietysti sitä syvemmälle maaperään mitä pidempää täällä olen, mutta siitä huolimatta syvällä sisimmissäni olen nyt, ja tulen aina olemaan suomalainen. Eikä tämä nyt ole mitään korkeaostaista kansallisuustunnetta, vaan ihan kylmä fakta. Mm. juuri siksi, että Suomessa on ne asiat, joilla on merkitys. Olkookin että mitä pidempään täällä olen, sen enemmän myös minun kokemuksistani muuttuu asioiksi, joilla on merkitys.

Toki voi olla, että en jää edes odottamaan kokemusten muuttumista yhtään mihinkään. Toki voi olla, että jossain elämäni vaiheessa, syystä tai toisesta, päätän muuttaa maasta. Vaikkapa johonkin toiseen maahan. Tai takaisin Suomeen. Ei voi tietää ja siksi en edes halua uhota että 'Suomeen en sitten kyllä ikinä muuta takaisin'. Tilanteet saattavat muuttua, vaikkakin juuri nyt tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta muutto takaisin. Mutta never say never.