20. kesä, 2017

Vieraita

Kirjoitin eilen Kroatian turvallisuudesta. Ja tietenkin unohdin yhden turvallisuuteen suoraan vaikuttavan tekijän. Nimittäin huumeet. Ne kun tuovat mukanaan, ei pelkästään käytön takia, vaan myös hankintojen rahoittamisen takia oman lisänsä rikollisuuteen. Kiitos lukijoilleni ja tyypeille erilaisissa Facebook -ryhmissä asiasta muistuttamisesta.

En ole nähnyt täällä muistaakseni yhtään käytettyä neulaa lojumassa missään. En ole nähnyt yhtäkään itseään piikittävää narkkaria missään. En ole kuullut yhteenkään autoon/asuntoon murtauduttu huumeiden hankkimisen rahoittamiseksi. Toki tätäkin aivan varmasti tapahtunuu, mutta minun silmiini/korviin ei moista ole kantautunut. Niinpä uskallan väittää, että huumeet eivät ole ongelma täällä. Tai ovat, mutta eivät järjettömän suuressa mittakaavassa. Tiedän että suurissa kaupungeissa, kuten tuossa naapurissa Splitissä, huumeongelma on aivan eri tasolla kuin täällä meidän pikku kylissä. Mutta ei siinä mittakaavassa että turistien pitäisi pelätä. Minähän asun kylässä jossa voin jättää asuntoni oven lukitsematta kun lähden ulos. Autoani en muista lukinneeni meidän kylällä ikinä, näin kesäkautena jätän jopa ikkunan auki. Kastel Starissa kun kukaan ei vaan mene sinne ilman lupaa.

Toki olen haistellut imelää marituoksua terassilla istuskellessani, mutta sitä nyt saa haistella melkein missä tahansa. Ja onko sillä nyt ihan kauheaa väliä pössyttääkö sitä tupakkaa vai jotain muuta yhtä mietoa? Juu juu, lain mukaan on, tiedetään, mutta kysyn silti. Vaikken itse poltakaan. Kumpaakaan.

Ja vielä yksi turvallisuusriski kun oikein kaivaa. Nimittäin jalkapallohuliganismi. Jos totesin tuossa edellä, että en pidä huumerikollisuutta suurena ongelmana, jalkapallohuliganismia pidän. Se kun saattaa olla riski ihan viattomalle sivulliselle. En todellakaan suosittele kenellekkään jäämistä Splitin stadionin lähettyville kun siellä on alkamassa Hajduk Splitin ja Dinamo Zagrebin välinen ottelu. Nämä seurat kun eivät pidä toisistaan lainkaan. Eivätkä joukkueiden kannattajat. Niinpä kun Zagreb on saapumassa Splitiin vierasotteluun, poliisi sulkee teitä ja yrittää estää kannattajia törmäämästä toisiinsa. Usein huonolla menestyksellä, sillä esimerkiksi viime vuonna ennen ottelua pistettiin pari-kolme baaria päreiksi. Ihan vaan siksi että oli alkamassa jalkapallo-ottelu. Tuohon väliin ei olisi mukava jäädä ei turistina eikä juuri muutenkaan.

Sitten ihan toiseen aiheeseen. Minulle on tänään tulossa vieraita. Sangen toivottuja sellaisia, ei siinä siis mitään. Mutta keräilen tässä hiljalleen itselleni paineita siitä, että mitä ihmettä keksin tekemistä näille tytöille. Miten saan heidät viihtymään ja mitä minun pitäisi heille tästä minun maailmastani näyttää. Meinaan siis kun itse elää täällä 24/7 sitä ei välttämättä osaa nähdä asioita, paikkoja tai tapahtumia samallalailla kuin täällä vierailevat. Mitäs ihmeellistä näissä maisemissa nyt sitten on? Täällähän ne ovat joka päivä..... Jotain pitäisi keksiä, sillä tyypit ovat lomalla eivätkä varmasti halua tuhlata aikaansa johonkin mitä eivät halua tehdä, nähdä tai kokea.

Mutta toki on mukava kun saan kavereita tänne. Minusta on mukava näytellä paikkoja minun maailmastani, vaikkakin ne ovat minulle arkipäivää. Juu, tuossa on linnoitus 1400 -luvulta ja juu, toki voimme istuskella sen juurella ja nauttia vaikkapa iltapäiväkal... kahvit. Niin ja onhan tuo lämpötila hieman yli 30, joten mennään tuonne meidän biitsille uimaan. Vesi on puhdasta ja turkoosia. Tai nautitaan kuutisen euroa yhteensä kustantavat pizzat ja bisset tuossa meren äärellä sijatsevalla terdellä. Eli eletään ihan sitä minun normipäivää. Toivottavasti osutaan vaan konobaan jossa pizza ei ole sitä 'tavanomaista' vaan jotain spesiaalia. Taso kun tuntuu vaihtelevan melkolailla näissä meidän konoboissa. Tai sitten etsitään ihan uusi bistro jota minäkään en ole testannut. Siihenkin kun löytynee tilaisuuksia tulevina viikkoina. Kokemattomia ja uusia baareja/konoboita/ravintoloita kun riittää ja lisää tulee. Tällä viikolla pitäisi avautua nimittäin meidän kantapaikan bistro, joka nyt ainakin pitää kokeilla. 

Lisää viikostani vieraiden kanssa on luvassa huomisesta alkaen. Paljoa emme tänään kerkiä touhuamaan, tyttöjen koneet kun saapuvat sen verran myöhään. Ja huomenna tutkailemme varmasti näitä lähikulmia, mutta koitan löytää jossain välissä aikaa kirjoitella tännekin.