28. kesä, 2017

Ravintolakriitikko

Eilen oli hieno päivä. Ihan oikeasti hieno, sillä kerrankin tunsin olevani joku johon luotetaan ja jonka sanaa uskotaan. Ja tuntuihan se hyvältä.

Kuten olen aiemmin kertonut, meidän kansainvälisen yhteisön kantabaariksi on hiljalleen muodostunut cafe-bar-bistro Dupin tuolla meidän rannalla. Nyt Dupin vidoin aloitti ruokatarjoilun ja minulla ja paikalla olleella kanadalaisella ystävälläni oli kunnia olla ihan ihka ensimmäiset asiakkaat Dupinin ruokapuolella. Eli 'tilatkaa mitä haluatte listalta mutta kertokaa rehellisesti mitä piditte' ruokailun jälkeen. Tämä oli toimeksianto. Olo oli oikeasti aika etuoikeutettu.

Minun annokseni on tuossa oheisessa kuvassa. Se on pasta merenelävillä sisältäen siis pinaattipastan lisäksi kaikenlaisia simpukoita, ostereita ja katkarapuja. Ja oli paras pasta mitä olen täälläoloaikanani syönyt. Ilman mitään sen suurempaa kotiinpäinvetoa. Sillä kuten toimeksiantomme oli, meidän piti kertoa rehellinen mielipiteemme ruuasta. Kerroin sen ja te luitte sen juuri tuosta edeltä.

Kaverini puolestaan tilasi pasta carbonadan. Maku oli hyvä, mutta annos oli hieman kuiva. Ehdotimme pöytään tuotavaa oliiviöljy-, suola- ja pippurihässäkkää (tarjotinta), jonka avulla tuo mahdollinen kuivuus voitaisiin taklata. Dupinilla toki oli kyseisiä tarjottimia ja sellainen pitikin tuoda pöytäämme, mutta unohtivat. Olimmehan ekat asiakkaat joten pieni hapuilu sallittakoon.

Kokonaisuus oli asteikolla 4-10 vähintäänkin ysin paikkeilla. Lisäksi kokemusta syvensi se, että baarin omistajat ihan aidosti olivat kiinnostuneita meidän mielipiteistämme, jopa siitä kuinka pöydät tulisi sijoitella ja minkäkokoisia niiden pitäisi olla.

Kokonaisuutena, yhden kerran kokeilun, olkookin että kysymyksessä oli ensimmäinen ilta ja kaikki oli kaikille uutta, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Dupinia. Luulenpa että jopa me, nykyisten vieraitteni kanssa, käymme vielä ainakin kerran siellä syömässä jotta tytötkin saavat testatuksi ravintolan. Eiliselle he olivat jo syöneet joten eivät osallistuneet meidän testiruokailuun. Tai no, olivat siis syöneet kerran, illalla ennen countrybändin keikkaa piti tietty käväistä vielä ihan pikkaisen syömässä jotain...... Sillä kokoajanhan pitää syödä.

Illalla oli sitten tämä pienimuotoinen saksalaisen bändin 'yksityiskeikka' tuolla yhdessä pienessä paikallisessa ravintolassa. Yleisönä ei ollut oikeastaan muita kuin minun kroatialainen perheeni, heidän ja minun vieraat. Harva paikkalle eksynyt, eli baarin kantaporukka, enemmänkin ihmetteli että mitä täällä tapahtuu. Baarissa kun ei kuulemma yleensä tapahdu mitään.

Mutta hauskaa oli ja olut virtasi. Kyllä moisen tapahtuman, tai itseasiassa koko eilisen päivän jälkeen, sitä tuntee taas itsensä melkoisen etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi kun saa asua täällä. Vaikka talvet saattavat olla pitkiä, tuulisia ja hetkittäin jopa yksinäisiä, niin kyllä nämä kesän riennot aina korvaavat ne. Kesällä kun tapahtumia on parhaimmillaan ihan hengästymiseen asti.