5. heinä, 2017

Ihan tavallinen tiistai

Sen piti olla ihan tavallinen tiistai. Piti käydä kaupassa, syödä lounas, nukkua päiväunet, mennä tuonne rannalle Dupin -baariin kahdelle iltapäiväoluelle kavereiden kanssa ja tulla kotiin viettämään ihan tavallista koti-iltaa. No okei, oli jenkkien itsenäisyyspäivä, mutta edes Dupinin kokoonpanoon ei juuri nyt kuulu yhtään jenkkiä, joten senkään ei pitänyt sotkea sitä ihan tavallista tiistaita.

Kaikki meni ihan hyvin tuohon Dupin -osuuteen asti. Siellä, kahden normioluen jälkeen, päätimme tilata vielä kolmannet. Ja niiden jälkeen vielä yhdet. Tässä vaiheessa totesimme, että nyt teemme uutta ennätystä. Koskaan ennen ei iltapäiväoluet ole venyneet neljään bisseen. Nyt venyivät. Ja jotta ennätys ei olisi niin helposti rikottavissa, tilasimme vielä yhdet. Eli viidennet. Jotka tosin taisivat mennä talon piikkiin. Mutta kuitenkin. Ennätys iltapäiväoluilla on nyt viisi bisseä. Laskun mukaan pummasimme vielä rakija -paukut. Hallelujah!

Kaiken muun höpinän ohella puhuimme toki myös asiaa. Kavereitteni oleskelulupa-asiat kun eivät vieläkään ole ratkenneet, joten ruodimme sitä, mitä voimme tehdä. Miespuolisen kaverin ei tarvitse jännittää, hänellä on oikeus oleskella Kroatiassa kolme kuukautta, jonka jälkeen hänen pitää poistua maasta kolmeksi kuukaudeksi ja tämän jälkeen uusi lupa kolmen kuukauden oleskeluun aktivoituu jälleen. No, hän tulee työskentelemään Kroatian ulkopuolella juuri tuon kolme kuukautta, ja kun hän palaa takaisin tänne, mitään ongelmia oleskeluluvan kanssa ei pitäisi olla.

Ongelma on hänen avovaimonsa. Olen tainnut kirjoittaa tästä Kroatian täysin käsittämättömastä viisumi/oleskelulupalainsäädännöstä EU:n ulkopuolisille ihmisille jo aiemminkin, mutta nyt avovaimo on määrätty poistumaan maasta välittömästi. Niinpä olemme valjastaneet, kroatialaiseen tapaan, ystävät, tutut ja puolitutut, jopa Dupinin henkikökunnan, asian eteenpäin viemiseen ja ratkaisun löytämiseksi. Maan tavan mukaan joku tuntee jonkun joka taas tuntee jonkun muun jonka kaveri osaa sitten auttaa. On ollut sydäntälämmittävää huomata, että jokaikinen ihminen jonka puoleen olemme kääntyneet, on halunnut auttaa aivan vilpittömästi. Huomenna kaverini menevät tapaamaan paikallista lakimiestä ja tämän jälkeen olemme taasen hieman viisaampia. Joten eiköhän tähän(kin) ongelmaa joku ratkaisu löydetä.

Samaan ongelmavyyhtiin sisältyy myös auto. Kaverillani on/oli leasing -auto jonka alunperin oli liisannut siis hänen konkurssiin mennyt kroatialainen työnantaja. Kaveri oli yhteydessä leasing -yhtiöön koska halusi jatkaa sopimusta yhtiön kanssa, nyt siis omissa nimissään. Yhtiö osoitti kiinnostuksensa länttäämällä Skoda Octavian kuukausivuokran vaatimattomasti 6.000 kunaan, eli 805 euroon kuukaudessa. Jostain kumman syystä kaverini ei noinkin anteliasta tarjousta hyväksynyt ja aloitti neuvottelut hinnasta. Toki ymmärrämme, että yhtiö haluaa korkeampaa vuokraa kesäajasta, mutta yli 800 euroa..... joku raja se pitäisi olla pyytämisessäkin.

Mutta joku mahdollisesti tuntee jonkun jonka kaverin kaveri voi autaa asiassa. Tähän kaveriin on jo otettu yhteyttä. Niinpä tämä(kin) asia tulee, aivan varmasti, ratkeamaan ennemmin tai myöhemmin.

Lopuksi, tiedättekö mikä on ehkä ärsyttävintä eläkkeellä olevan expandin elämässä täällä Kroatiassa? No se on naapuri, joka päättää trimmata aitaansa, nurmikkoaan tai what ever sillä ihmelaitteella, joka pitää aivan törkeän ärsyttävää meteliä/ääntä. Toiminta alkaa juuri silloin kun suunnittelet nukkuvasi päiväunet, lukevasi kirjaa/iltapäivälehtiä parvekkeella tai katsella kaikessa rauhassa televisiosta. Ääni on niin luihin ja ytimiin tunkeutuva ettet todellakaan kykene keskittymään yhtään mihinkään. Mutta kun se pärinä loppui, hiljaisuus on huumaava. Ja sangen odotettu.