12. heinä, 2017

Arkeen takaisin

Tiistai valkeni eilisen katastrofimaanantain jälkeen onneksi ihan tavallisena tiistaina. Lämpötila huitelee edelleen 34-35 asteessa joten sieltä ei oloihin kauheasti helpotuksia ole luvassa, ei varsinkaan kun ennusteet näyttävät samanlaisia lukemia pitkälle tulevaisuuteen. Jossain välissä kartoilla oli tulevaksi viikonloppuksi sateita, mutta nyt nekin ovat hävinneet. Aurinkoa ja pikkaisen yli kolmeakymmentä (30-35) näyttäisi olevan odotettavissa siis koko loppukuulle. Ei luulisi turistien ainakaan säistä pääsevän valittamaan.

Mitsu seisoo tuossa pihassa ja odottelee että löydän luotettavan mekaanikon sitä katsomaan. Naapurit ovat reissussa joten heistä ei vielä ole pahemmin ollut apuja, sen sijaan muut kaverit on jo valjastettu mekaanikon etsintään. Kohtuullisen helppo remontti olisi tiedossa koska, kuten aiemmin olen kirjoittanut, tiedän täsmälleen mikä osa on rikki ja mikä osa pitää vaihtaa. Nyt pitää vaan löytää se osa ja joku kaveri vaihtamaan se. Paitsi että autoremontissa ei mikään ole koskaan helppoa, aina sieltä löytyy jotain muutakin jonka korjaaminen/vaihtaminen/hankkiminen on tärkeää. Ja jokainen uusi vika/osa/vaihto maksaa aina lisää. Varsinkin tällaiselle tollolle joka ei ymmärrä autoista mitään.

Meillä oli vieraita tänään meidän rannalla iltapäiväoluella. Kanadalaisen kaverin poika oli tyttöystävineen kylässä. Isänsä ei itse ole enää täällä vaan hommissa paikassa josta en saa teille kertoa. Kuulin itseasiassa eilen, että tyyppi on allekirjoittanut vaitiololupauksen ja on nyt pikkaisen huolissaan siitä, että on kertoillut mm. minulle asioita joista hän ei kait sitten olisi saanut kertoa. En siis viitsi ihan kauheasti levitellä tietoja hänen työpaikastaan vaikka uskonkin ettei kyseisen maan tiedustelu- tai mikään muukaan palvelu ihan kauheasti seuraa mitä joku suomalainen kroaatti blogissaan höpisee. Mutta koskaan ei voi olla liian varovainen kun kysymyksessä on arabimaailman yhden maan yhden kuninkaalliseen perheen kuuluvan tyypin huvilentotoiminnasta.

Lentäjien kännykät kuulemma takavarikoidaan heidän ilmoittautuessa palveluun. Toki ne palautetaan, mutta kamerat ovat teipattu umpeen. Jos joku tavataan ilman tätä teippausta, lähtee puhelin samantien eikä kyseinen tyypin tarvitse olla enää kyseisen prinssin palveluksessa. Menetys on melkoinen, sillä pelkästään henkilökunnan asuinalueella on normi tenniskenttien ja uima-altaiden lisäksi mm. täysimittainen jalkapallokenttä, pari kolme kuntosalia, helikopterikenttä, kolme täysin varustettua ravintolaa ja kaikkea muuta pientä mikä nyt tietty kuuluu ihan minkä tahansa hyvin varustetun työpaikan tarjontaan. En uskalla edes arvailla kuinka paljon piloteille maksetaan palkkaa......

Mutta joo, kaverin poika on siis kylässä. Ja jälleen kerran törmäsin asiaan, johon olen törmännyt aiemminkin. Sekä poika, että hänen tyttöystävä, ihastelivat niin näkymiä meidän rannalla, meren väriä, sen puhtautta ja kirkkautta, kuin myös rantaa reunustavia 1400- ja 1500 -luvulta peräisin olevia rakennuksia. Ja taas täytyi ihmetellä. Tuossahan ne ovat joka päivä. Mitä ihmeellistä niissä nyt on. Ja juu juu, kun kävelet varsinaiselta Rivalta hieman sisemmäksi kylään, löytdät tunnelmalsia pikku kujia ja lisää noita vanhoja rakennuksia.... Sitä vaan tulee omaan ympäristöönsä niin sokeaksi ettei näe sitä enää samalla tavalla kuin joku vierailija. Mikä on sääli, sillä oikeasti aina kun joku vieras kehuu seutua jossa sinä elät 24/7, pitää oikeasti muistuttaa itseään kuinka onnekas loppujen lopuksi oletkaan. Joka olisi tietty ihan hyvä koittaa pitää mielessä myös silloin kun kaikki ei oikein suju. Kuten vaikkapa eilen.