13. heinä, 2017

Suomalaiskohtaamisia

Heti alkuun ravintolapäivitys. Kaverini ravintola, jonka piti aueta optimistisimpien arvioiden mukaan jo kesäkuun alussa, on vihdoin valmistumassa. Kävelin eilen pitkästä aikaa sisälle remontin keskelle, salissa oli osa pöydistä jo paikoillaan ja kuten oheisesta kuvasta voitte havaita, keittiö oli valmis. Tai ainakin valmiin näköinen.

Kaverini toki makaa juuri tällä hetkellä sairaalassa maanantaisen leikkauksen jälkeen, joten avaaminen siirtynee edelleen hieman. Varsinkin kun kroaattiviranomainen, kuulemani mukaan ainoa näillä meidän seuduilla, on lomilla heinäkuun loppuun ja ilman hänen hyväksyntäänsä ravintolaa ei voi avata. Näin ollen Bernard voi sairastaa kaikessa rauhassa ja toivoa että kun pääsee pois sairaalasta, ravintola olisi valmis. Valmis odottamaan siis tuota viranomaiskäyntiä.

Olen tavannut kanssamaanmiehiäni tässä päivänä muutamana. Toissapäivänä, kun meitä istuskeli suurempi porukka iltapäiväoluella Dupinissa, osoitin naapuripöytään ja kerroin omalle seurueelleni, että tuo perhe on muuten Suomesta. Perhe (isä, äiti ja lapsi, n. 12v.) istui pöydässä puhumatta sanaakaan keskenään. Iskä ja tytär räpläsi kännyköitään, äiti katseli maisemia sangen kyllästyneen näköisenä. Tätä jatkui koko ruuan odottelun, ehkä noin 10-15 minuutin, ajan. Sanakaan ei vaihdettu. Kun ruoka saapui, kännykät unohtuivat. Hiljaisuus jatkui kyllä. Vihdoin, ehkä noin 20-25 minuutin totaalihiljaisuuden jälkeen, iskä katkaisi mykkäkoulun ja kysyi selvällä suomenkielellä, että maistuuko..... Suomitutkani siis toimii jälleen.

Eilen juttelin sitten toisen suomalaisperheen kanssa, jotka olivat meidän kylällä lomalla jo neljätta kertaa. Eli ovat siis melkoisen tykästyneitä näihin meidän huudeihin. Mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Lainatakseni tämän perheen isää; ”ei tulisi mielenkään mennä Splitiin lomalle, täältä Kastel Starista löytyy kaikki mitä lomalla tarvitaan. Vieläpä paljon edullisemmin kuin Spitissä, Trogirista nyt puhumattakaan.” En voisi olla enempää samaa mieltä.

Ihan pakko ottaa kantaa meidän ilmoihin. Varsinkin kun kroaattikaverinikin alkavat avautua jo mm. Facebookissa että eiköhän tämä lämpö alkaisi jo riittää. Sain tänään pari viestiä pohjalta ”I hate summer” ja ”Jari, are you still alive?”. Meillä kun on ollut nyt muutaman viikon putkeen sellaiset reippaasti yli 30 astetta lämmintä. Eikä ole juurikaan sadellut. Luvassa ei ole paljon muutoksia, tälle päivälle on luvattu eilisen 33 asteen sijasta 36 astetta. Sen jälkeen lämpötilan pitäisi sitten asettua tavalliseen 30-34 asteen välille. Eikä nitä sateita näyttäisi vieläkään olevan tulossa. Juuri tätä kirjoittaessani, hieman kello kahdeksan jälkeen aamulla, lämpöä näyttäisi olevan jo rapiat 28 astetta. Pakko huudattaa tuota ilmastointia lähes keskeytymättömästi.

Tuo sateiden puute aiheuttaa sen, että luonto on rutikuiva. Eikä paljoa tarvita kun leimahtaa. Niinpä tuolla vuorilla ja saarilla on lähes joka päivä nähtävissä melkoisen massiivisia savupatsaita kun metsä tai joku vastaava on tulessa. Meidän lahdella vesipommittajat käyvät päivittäin täyttämässä vesivarantojaan. Mitään suurempia paloja ei onneksi vielä ole sattunut, mutta se lienee vain ajankysymys kun leimahtaa kunnolla. Jos luonto ei ihan kohta saa vettä, joku päivä metsäpalo saattaa levitä hallitsettomaksi. Ja sitten kenelläkään ei ole enää mukavaa......