24. heinä, 2017

Hieman lisää byrokratiaa

Ennenkuin mennään takaisin perjantaina aloittamaani kauhusarjaan Kroatian byrokratiasta, on tähän alkuun ihan pakko mainita paikallinen Suomen suurlähetystö Zagrebissa. Kuten olen jo aiemmin mainitsin Splitin metsäpalojen aikana, lähetystö teki hienoa työtä tiedottaessaan turisteille palon eri käänteistä niin Facebook- kuin Twitter -tileillään. Vaikka joku suomalaisturisti jossain valittikin ettei mielestään saanut riittävästi infoa omalla äidinkielellään oikeaan aikaan, lähetystö teki suuren työn pitäessään Splitin seudulla lomailleet suomalaiset ajantasalla mitä tapahtui. Ja ennenkaikkea siitä, että ihan oikeasti minkäänlaista suurempaa hätää ei yhdelläkään normituristilla ollut.

Siksi tuntuu hienolta että suurlähetystö huomioi myös maassa vakituisesti asuvat suomalaiset. Perjantaina Facebookin pamahti lähetystön tiedote matkustusturvallisuudesta, mutta samaisessa viestissä mainittiin myös muutama täällä asuvan tyypin blogi.  Kiitos tästä. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa ja näemme lähetystön väen kanssa viimeistään itsenäisyypäivänä. Jos jostain syystä tuo vierailu Zagrebissa jää väliin, ihan vihoviimeistään näemme lähestystön väen kanssa pressanvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyksessä tammikuussa, joka täällä tapahtuu nimenomaan lähetystössä.

Sitten takaisin arkeen. Ja kroatialaiseen byrokratiaan. Ostapa täällä auto. Niinkuin kaverini teki. Ja pääset näin tutustumaan kroatialaiseen tapaan tehdä asiat. Samalla unohdat kaikki kuvitelmasi Suomesta tutusta yhden luukun periaatteesta.

Sovit siis jonkun tyypin kanssa että tuossa on tukku rahaa, ostan autosi. Tehdäänkö paperit että saadaan homma alta pois ja etenemään? Näinhän sitä toimittaisi ihan missä sivitysvaltiossa tahansa. Vaan ei Kroatiassa. Papereiden väsäämisen jälkeen ne pitää käydä näyttämässä notariaatilla. Siis notariaatilla! En edes tiedä onko mahtaako Suomessa enää edes olla moista instituutiota. Ja vaikka olisikin, siellä käydään kun ostetaan vaikkapa firma tai kivitalo, ei silloin kun ostetaan auto. Kun notariaatti on sitten iskenyt tarvittavan määrän leimoja papereihisi, matka suuntautuu kohti poliisilaitosta. Sillä pitähän heidän tietää että olet ostanut auton. Ja nähdä ne notaarin leimaamat paperit. Poliisi iskee samoihin papereihin jälleen muutaman leiman lisää ja oheistaa, että nyt sitten verotoimistoon. Sillä kaupasta pitää maksaa verot. Verotoimistossa sinulle kerrotaan kuinka paljon niitä veroja pitää maksaa, sehän riippuu siitä, kuinka paljon olet autostasi maksanut. Ja kun verolappu on kädessäsi, pitääkin siirtyä pankkiin maksamaan. Sillä vaikka olet verotoimistossa, veroa ei tietenkään voi maksaa sinne. Maksettuasi sinun pitää vielä käydä näyttämässä että verot on maksettu ihan tasan siellä samassa toimistostassa missä juuri noin 20-30 minuttia sitten poistuit sen verolapusi kanssa. Kaiken päätteeksi voit suunnata lopulta kohti poliisilaitosta, josta kaikki sai alkunsa, saat sieltä muutaman leiman lisää leimoja jo valmiiksi täynnä oleviin papereihisi, uudet rekisterikilvet ja näin auto on sinun. Eikä tämä proseduuri yleensä kestä päivää pidempää. Pikkuisen riippuen siitä minkälaiset jonot noissa toimistoissa on.

Älkääkä nyt käsittäkö tuota edelläolevaa tarinaa väärin. Minä pidän tästä maasta, pidän ilmastosta, pidän pääsääntöisesti ihmisitä täällä, varsinkin paikallisista, maa on on edullinen, ei siis suinkaan sikahalpa mutta edullinen, ja peruselämä on sangen rentoa ja helppoa. Tuo virallinen Kroatia aina vain silloin tällöin hieman ihmetyttää, ärsyttää ja jopa naurattaa. Mutta maassa maan tavalla. Vaikka sitä tapaa pitääkin aina välillä hieman ihmetellä.

Huomenna on sitten vihdoin ja viimein kaverini ravintolan ensi puraisu. Olen kertonut pitkin kevättä kuinka yksi kavereistani on ollut avaamassa ravintolaa tuonne meidän Rivalle, olen kertoillut avaamiseen liittyvistä byrokroatian kukkasista, toimitusvaikeuksista ja lopulta itse ravintoloitsijan selkäleikkauksesta. Nyt kaikki on kunnossa ja olen nauttinut ensimmäisen annokseni ao. ravintolassa. Sen arvostelu sitten huomisessa blogissa. Ja varmaan jotain muutakin juttua. Mutta sen näkee sitten..... huomenissa.