25. heinä, 2017

Jos ihan vähän vaikka valittaisi

On se vaan kumma tämä ihmisen mieli. Muistan elävästi kuinka istuin pari vuotta sitten syksyllä Ylivieskassa katsellen kun ikkunan takana tuli syksyn pimeydessä viistoräntää. Lämpöä oli plus/miinus kaksi astetta, aurinkoa et ollut nähnyt neljään viikkoon eikä siitä vanhan kunnon 'oikeasta talvesta' ollut minkäänlaisia takeita. Ei ollut silloin eikä taida olla tänä päivänäkään. Seuraavaa aurinkoista päivää lupailtiin jonnekin helmikuulle.

Haaveilin tuolloin, eläkepapereiden ollessa vetämässä, että jos suuret herrat ja rouvat viisaudessaan minulle eläkkeen myöntävät, mitä en todellakaan tuolloin uskonut tapahtuvat, aluillaan ollut talvi olisi viimeinen talvi minulle tuossa räntäisessä, tuulisessa, pimeässä ja kosteassa maassa. Siinä ei nokka kovin kauaa tuhisisi kun karistaisin Suomen pölyt jaloistani myönteisen päätöksen saatuani.

Eikä siinä sitten loppujen lopuksi tuhissut nokka eikä mikään mikään muukaan paikka kun se eläkepäätös tammikuussa tuli, sillä jo toukokuun 10. päivä löysin itseni täältä Kroatiasta. Mutta koska ihminen ei voi olla tyytyväinen mihinkään, jälleen kerran on pakko valittaa. Edes vähän.

Jos oli Suomessa viistoräntää, kylmää, märkää ja pimeää, täällä on sitten puolestaan aivan liian kuumaa ja kuivaa. Meillä kun on nyt ollut paahtava helle ilman minkäänlaista virkistävää sade- tms. kuuroa päällänsä semmoiset kuutisen viikkoa. Iltapäivät ovat oikeasti tuskaisen kuumia. Kun lämpötila on sellaiset 30-35 astetta ja aurinko paistaa suoraan ylhäältä, et löydä edes kunnollisia varjopaikkoja muualta kuin cafe-baarien aurinkovarjojen alta. Ja jos joudut viettämään vaikkapa viitisen minuuttia paikassa johon ei tuule, tuntuu että sulat ihan just asfalttiin. Kaiken päälle maasto alkaa olla niin kuiva, että metsäpalon syttymiseen tarvitaan vain se, että joku ajattelee tulitikun raapaisemista.

Niinpä ilo oli ylimmillään kun säätiedotus lupaili ukkos- ja sadekuuroja tiistaille. Paitsi että eihän siitäkään sitten mitään tullut. Oli kaikenmaailman keltaista varoitusta rajuista ukkosmyrskyistä ja sadekuuroista, mutta kun tänä aamuna heräsin, taivas oli toki plivessä, mutta lämpöä oli ne tavanomaiset 25 astetta. Ei ollut satanut ja taivaanranta näytti pikemminkin siltä, että kohta paistaa aurinko. Tämä siis seitsemältä aamulla. Suomessahan mm. Ilta-Sanomat revittää etusivulleen kissankorkuisen otsikon jos lämpötila nousee jossainpäin maata edes hetkeksi yli 20 asteen. Varsinkin tänä kesänä. Meille tuollainen lämpö on tuskaliisen tuttu.

Kaikesta huolimatta, taidan sittenkin olla ihan tyytyväinen asuinpaikan valintaani. Ehkä kuitenkin hikoilen mielummin kuin värisen kylmästä. Vaikka rajansa sitä pitäisi olla kaikella. Jopa tällä kuumuudella.

Lämmöstä puheenollen, pakko päivittää veden lämpötila. Minulla on ollut tapana käydä uimassa lähes jokainen aamu, ja vielä muutama viikko sitten veteen menoa piti pikkaisen jarrutella sillä vesi oli muka 'kylmää'. Oikeasti se taisi olla tuolloin jotain 20-22 astetta. Mutta eilen kun olin aamu-uinnilla, vettä ei todellakaan tarvinnut enää varvistella yhtään. Ilman lämpömittaria väittäisin pokkana että pintavesi olleen semmoiset 24-25 astetta.

Taisin lupailla eilisessä tarinassani että kerron kaverini ravintolan ensipuraisusta. Joten kerrottakoon. Kävimme siis testaamassa ravintola Beltiksen, jonka avaamiseen liittyviä sotkuja tekin olette saaneet tässä blogissa seurata. Nyt paikka on auki, joten eikun pihvin kimppuun. Se kun pitäisi olla, ennakkotietojen mukaan, meidän seutukunnan paras pihvi. Heittämällä.

Olen kirjoittanut ja suositelut aiemmin, että jos haluatte syödä Kroatiassa hyvin, älkää syökö pihviä. Kroaatit kun eivät ole pihvikansaa. He osaavat risotot, pastat ja pizzat, mutta jostain syystä naudan käsittely ei oikein taitu. Paitsi että. Kyllä taittuu.

Olen nyt syönyt täällä olo aikanani kaksi erinomaista pihviannosta. Ensimmäinen oli ravintola Carto Maltesessa Splitissä ja toinen kaverini ravintola Beltiksessä. En osaa tehdä eroa noiden kahden kokemuksen perusteella, mutta erittäin vahva suositus, jos kaikesta huolimatta haluatte syödä täällä pihvin, on että valitkaa jompikumpi edellämainituista ravintoloista. Ette pety.

Viherpippurikastikkeella tarjoiltu mediummiinukseksi paistettu pihvi ei todellakaan ole kaikkein edullisin ruokailuvaihtoehto meidän kylällä. Erikseen tilattavien ranskalaisten kanssa kun tuo annos maksaa 170 kunaa, eli 23 euroa. Mutta eikös laatu maksa joka paikassa? Enkä oikeasti tiedä mitä kunnon pippuripihvi nykyään Suomessa maksaa...... Toisaalta. Voitte syödä erinomaisen pizzan josta maksatte alle kuusi euroa noin 100 metrin päästä ravintola Beltiksestä. Loppujen lopuksi kysymyshän on aina valinnoista.