1. elo, 2017

Ei palele, ei....

Onnea kaikille niille, jotka ovat päättäneet suunnata lomamatkansa Kroatiaan elokuun alussa. Meidän säätiedotukset kun näyttävät juuri nyt siltä, ettei loma ainakaan kelien puolesta kuukahda. Eilen täällä Splitin ympäristössä oli 34 astetta, tälle päivälle on lupailtu 37 astetta ja loppuviikosta on sitten vielä ihan pikkaisen lämpimämpää. Eikä pitkät ennusteet paljoa tuota paskempaa keliä lupaile, elokuun kolmennelle viikolle pitäisi ainakin mennä hieman reilussa kolmessakympissä. Mutta siis, kuumaa on. Ja tulee olemaan, vaikka nuo pitkän tähtäimen ennusteet toki ovatkin verrattain epävarmoja. Niiden mukaan ensimmäisiä sateita on odeteltavissa kuun loppupuolella. Mikä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että metsäpaloja tulee olemaan tämänkin kuukauden aikana ympäri Dalmatiaa. Koska maasto on jo nyt rutikuiva.

Tiedän että joku näppärä tulee muistuttamaan minua joskus joulu-tammikuussa kun valitan kylmyydestä ja pohjoistuuli burasta, mutta silläkin uhalla totean, että kyllä nyt on ihan pikkaisen liian kuuma tällaisille pohjoisen pojille. Sisältäen siis kirjoittajan ja kirjoittajan koiran. Mutta eiköhän sitä tästäkin hengissä selvitä. Selvitään vaikka ikkunat pitää pistää kiinni koska ilmastointi, joka on asetettu 19 asteeseen, ei jaksa taistella ulkoa tulevaa 34 asteen lämpöä vastaan. Näin ollen mm. läpivedon voi unohtaa koska sitä ei ole. Ja vaikka olisikin, 34 asteen läpivirtaava ilma ei paljoa viilennä.

Kirjoittelin eilen normaaliviikonlopusta pikkuisessa kylässä Adrianmeren rannalla. Ja unohdin ihan täysin sen, että meillähän oli lauantaina täällä meidän kylässä perinteiset kalafestivaalit tuolla meidän satamassa. Oli kala-aterioita, oli olutta ja paikallista viiniä, oli elävää musikkia ja ihmisiä, paljon ihmisiä. Vaan ei minua. Koska joskus pitää priorisoida.

Ja näin tein. Priorisoin tällä kertaa menoni niin, että osallistuin mielummin 'kroatialaisen perheeni' järjestämille grillijuhlille. Niinpä vietin lauantai-illan 'perheeni' ja heidän sukulaisten kanssa nauttien pihalla avotulella grillattuja lihoja, broilereita, kaloja, cevacipeja ja muuta grilliruokaa. Ja ihan pikkaisen niin paikallista viiniä kuten myös Saksasta roudattua luostariolutta. Eikä ollut pahaa, ei yhtään pahaa..... Ei ruoka eikä juomat. Seurasta nyt puhumattakaan.

Onneksi ei ihan kauheasti tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että yhdet kyläjuhlat jäi väliin. Kun tuota meidän kylän tapahtumakalenteria katselee, niin pelkästään tälle viikolle, ja pelkästään tähän meidän kylälle, sinne on merkitty mm. pari konserttia, paikallisen jalkapallojoukkueen 105 -vuotisjuhlat ja 'Voiton päivän' -juhlat. Kaikki nuo siis tuolla meidän torilla ja/tai Rivalla. Joten eiköhän noihin kyläjuhliin vielä ehdi vaikka yhdet missasikin.

Sitäpaitsi, kuulin juuri tänään Suomen radiosta että OECD:n tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset syövät eniten yksin kun vertaillaan Euroopan kansojen ruokailutapoja. Eli suomalaiset vetävät niska kyyryssä sitä mikrossa lämmitettyä makaronilaatikkoa ketsupilla yksin siellä keittiön pöydän ääressä kun muut eurooppalaiset nauttivat ruuasta toistensa seurassa ensinnäkin sitä tehden ja sen jälkeen valmiista ateriasta nauttien. Yhdessä siis. Joka oli yksi syy miksi valitsin tuon mahdollisuuden syödä paikallisen perheen kanssa festareille menon sijaan.

Näin tällä kertaa. Nyt hyppään uikkareihini ja suuntaan kohti meidän rantaa. Lämpöä on heti aamusta tasan 30 astetta (klo 07.45) joten epäilisin ettei sydänkohtaus ole lähelläkään kun tuonne Adrianmereen pulahdan. Sen verran lämmintä se vesi alkaa jo olla.

Huomenna pitkä tarina kadonneesta pankkikortin PIN -koodista, sen metsästyksestä ja mahdollisesta löytymisestä.