17. elo, 2017

Ylläreitä Kroatiassa

Olen kirjoitellut ensin siitä miksi tänne Kroatiaan 'ei kannattaisi tulla' ja eilen sitten siitä, miksi tänne todellakin kannattaa tulla. Molemmista jutuista olen saanut palautetta, mutta myös kysymyksiä. Yksi niistä on ns. kestokysymys joka aika ajoin pompsahtaa esille: onko jokin asia yllättänyt joko positiivisesti tai negatiivisesti sinne muutettuasi? Ja miksi?

Aloitetaan vastaus sillä, että ennen muuttoani koitin tehdä kotiläksyni mahdollisimman hyvin. Koitin selvittää olosuhteita ja mikä minua perillä odottaisi niin paljon kuin sen Suomesta käsin oli mahdollista. Kyselin asioita jo maassa valmiiksi asuvilta suomalaisilta, kyselin paljon tulevalta vuokraemännältäni ja tutkailin erilaisia keskustelu- yms. palstoja löytääkseni informaatiota minne olen pääni tunkemassa. Näin minulla oli jonkinlainen tieto minne olen matkalla ajellessani Euroopan läpi kohti uutta sijoituspaikkaani.

Kun sitten vihdoin olin perillä ja aloittelemassa ns. virallista asioidenhoitoa, minulla kävi aivan käsittämättömän hyvä tuuri. Päätin nimittäin heti aluksi, että haluan opiskella kielen ja otin yhteyttä paikalliseen kielikouluun. Koulusta sain kieliopetuksen lisäksi ystäväkseni tyypin, joka auttoi läpi koko maahanmuuttobyrokratian, auttoi löytämään paikallisen omalääkärin, auttoi sanalla sanoen kotiutumaan tänne. Kaiken lisäksi tuon yhteydenoton ansiosta löysin minun kroatilaisen perheen, perheen jonka puoleen tiedän voivani kääntyä jos minulle ikinä tulee ihan mikä ongelma tahansa eteen jota en voi/osaa itse ratkoa. Tuosta puhelinsoitosta tulen olemaan loppuelämäni onnellinen. Enkä varmaan osaa koskaan kiittää riittävästi Lucijaa ja hänen perhettään. Tosin kieltä en osaa vieläkään.

Tuo edellä oleva teksti on tuossa ihan siksi, että olin mielestäni sangen hyvin valmistautunut ja minulla kävi vieläpä uskomaton tuuri muuttettuani. Silti Kroatia yllätti. Vaikka sillä, kuinka monimuotoinen tämä maa on.

Asun itse turistialueella. Mikä tarkoittaa sitä, että meillä on asiat ojennuksessa ja jopa, niinkuin eilen kirjoitin, uimarannat siivotaan. Mutta kun ajelet vain 30 kilometriä sisämaahan vieressä olevien vuorien yli, koko maan olemus muuttuu täysin. Saatat löytää ränsistyneitä, jopa palaneita, taloja joille kukaan ei tee mitään. Jos täällä meidän alueella ihmiset ovat Kroatian mittakaavassa kohtuullisen hyvin toimeentulevia kiitos turismin, tuossa aivan tuossa naapurissa ihmiset taistelevat kuinka selvitä seuraavasta päivästä/viikosta/kuukaudesta. Ja vajaan 400 kilometrin päässä on pääkaupunki Zagreb, joka on kuin mikä keski-eurooppalainen kaupunki tahansa.

Hintataso. Olin saanut etukäteisinformaatiota Kroatian hintatasosta, mutta silti se pääsi yllättämään. Olen koittanut kirjoittaa määräajoin siitä, että kun tulette Kroatiaan, te ette tule naurettavan halpaan maahan missä mikään ei maksa mitään ja voitte viettää minibudjetilla loistoloman. Ette voi. Sillä Kroatia ei suinkaan ole mikään halpa maa. Se toki on selkeästi edullisempi kuin vaikkapa Suomi, mutta ei siltikään mikään naurettavan halpa. Tietyt asiat täällä maksavat jopa enemmän tai vähintään saman kuin ne maksaisivat Suomessa.

Lisäksi täälä turistialueella hinnat saattavat nousta vähintäänkin kipurajalle, osittain jopa sen yli, ihan huippusesonkina. Mikä tietty satuttaa myös meitä paikallisia. Tosin tietyissä paikoissa kun ilmoitat olevasi ja/tai palvelun tuottaja tunnistaa sinut paikalliseksi, hinta saattaa tipahtaa merkittävästikin. Laitonta, mutta ihan kiva täällä asuville. Tämä ei sitten muuten koske ravintoloita. Niissä hinnat on ilmoitettu menussa ja ne ovat ihan samat ihan kaikille. 

Sää. Juu, se todellakin yllätti. Eikä pelkästään siksi, että se on kuuma kesäisin. Suurin yllätys minulle oli pohjoistuuli nimeltään bura. Paikalliset kertoivat tuulesta, että odottapas vain kun koet buran. Se kun on sitten kova tuuli. Ajattelin tuolloin, että juu juu, kova tuuli, hui kauheaa, onhan noita koettu! Mutta nyt kun olen elänyt yhden talven täällä ja kokenut muutamankin buran, en väheksy sitä lainkaan. En todellakaan kykene kertomaan tässä minkälaista se on kun se kunnolla puhaltaa. Jopa minun, joka en todellakaan ole ihan niitä pienimpiä kavereita, on vaikeuksia pysytellä jalkakäytävällä kun bura puhaltaa oikein kunnolla. Se on vaan pakko kokea jotta sen ymmärtäisi. Ja kun se puhaltaa lämpötilan ollessa +5, silloin on kylmä. Todella kylmä. Jopa tällaisen pohjoisesta tulevan pojan mielestä.

Siinäpä muutama ylläri joita olen kokenut. Jatketaan näitä myöhemmin, sillä kyllähän näitä ylläreitä riittää. Nyt on pakko lähteä uimaan sillä meille on luvattu tälle päivälle jälleen kerran lämpötilavaroitukseen oikeuttavat 34 astetta. Huoh. Alkaisi jo riittää.....