18. elo, 2017

Jännitystä ilmassa

Kyllä on kuulkaas ollut jännitystä ilmassa. Ensinnäkin kolme kroatialaista jalkapallojukkuetta pelasi eilen Eurooppa Cupin karsintaotteluita. Urakan aloitti pääkaupungin (kuulemma) korruptoitunut ja (meidän huudeilla) vihatuin joukkkue Dinamo Zagreb, joka pelasi Skenderbeu -nimistä albanialaista joukkuetta vastaan. Ottelu päättyi 1-1. Sitten jatkettiin Osijekin ottelulla Austria Wieniä vastaan, taisto päättyi 1-2 vieraille. Ilta huipentui meidän paikallisen ylpeyden Hajdun Splitin vierasotteluun englantilaista Evertonia vastaan. Ja tietysti hävisimme lukemin 2-0 joka oli minimitulos. Sem verran parempi Everton oli. Tähän on ihan pakko pistää vielä tulos toissaillalta, jolloin Kroatian viime kauden mestari Rijeka jatkoi paikallisesta HNL -sarjasta tällä kaudella tutuksi tullutta kontaustaan häviämällä vieraissa Kreikassa Olympiakokselle lukemin 2-1. Joten ei tuo Euroopan valloitus ole nyt ihan putkeen menossa näiltä kroaateilta.

Vaan ei nuo jalkapallo-ottelut ihan rehellisesti nyt niin kauheasti jännittäneet vaikkakin iltapäiväoluella meidän Rivalla oli vaikea keksiä paikallisten kanssa muuta puheenaihetta kuin tuo Hajdukin ottelu. Ei, eniten jännitti eilen iltapäivällä kun bongasin nuoren miehen mustan käsilaukkunsa ja jonkinlaisen mittarin (?) kanssa kiertelevän asuntoja tässä meidän kadulla. Muistin, että aikaisempi saapumiserä on varoitellut minua siitä, että joku päivä ovellesi saattaa pamahtaa tarkastaja joka tinkaa sinulta lupaa katsella telkkaria. Ja jos/kun sinulla ei semmoista ole, veloittaa hän sitten jonkun summan. Niinpä päätin, tarkistettuani asian vielä Marjolta tuolta naapurikylästä, että jos ovikello soi, siihen ei kannata vastata. Ja niinhän se summeri sitten soikin. Olimme Rockyn kanssa ihan että 'en minä ainakaan mitään kuullut'. Emmekä avanneet ovea. Näin ollen tuo mustalaukkuisen tyypin lopulliset aikeet jäivät tällä kertaa mysteeriksi.

Ai niin, näiden sivujen nimestä. Nythän tuolla etusivulla lukee mm. 'Hidasta elämää Kroatiassa'. Paikalliset kaverit ovat kyselleet minulta sivujen osoitetta todella innokkaasti siitäkin huolimatta että kirjoitan suomeksi. Google Translator kuulemma auttaa. Ja nyt olen alkanut saada palautetta myös heiltä, ovat sitten varmaan lueskelleet tekstejäni käyttäen jotain käännössivuja. Nostan hattua heille sillä joskus tuntuu ettei näissä minun jutuissani ole mitään tolkkua edes sellaiselle ihmiselle joka puhuu suomea äidinkielenään. Puhumattakaan sitten Google Translatorin läpi mankeloituna.

Otsikko 'Hidasta elämää Kroatiassa' on kuulemma väärin. Jos/kun asun Kastelassa, oikea muoto olisi 'Hidasta elämää Dalmatiassa.' Koska Dalmatia on ihan omanlainen, erilainen ja paras osa Krotiasta. Joten älkää ihmetelkö jos sivujen nimi jossain välissä muuttuu. Se tekee sen heti kun saan imetyksi tätä paikallista ylpeyttä ja kotiseuturakkautta itseeni riittävästi.

Kirjoitin eilen ihmeellisyyksistä joihin olen törmännyt täälä asuessani. Yksi suuri hämmennys jäi kertomatta, koska se ei vaan mahtunut eiliseen juttuun. Joten käydään se läpi tänään.

Muuttaessani Kroatiaan ajattelin ja tiesin muuttavani jalkapallomaahan. Maahan jossa jalkapallon lisäksi isoja lajela ovat mm. vesi- ja koripallo. Tämä tietty oli tällaiselle lätkäjätkälle jonkinmoinen haaste. Niinpä hämmennys oli suuri, kun huomasin vuosi sitten syksyllä istuvani kahden-kolme kroaatin kanssa keskustelemassa hyvinkin asiantuntevasti jääkiekosta. Tyypit tunsivat mm. NHL:n jopa paremmin kuin minä, vaikka sarjassa on pelannut tasan kaksi kroaattia, toinen 70 -luvulla ja toinen vuonna 1992. Suomalaisiahan NHL:ssä riittää. Ja tyypit tiesivät ne kaikki. Kuten sanottu, paljon paremmin kuin minä.

Tiistaina olin parissa grillijuhlassa josta olen kertonut. Ja tapasin toisessa niistä minulle pari ihan uutta paikallista. Jotka välittömästi kuultuaan, että olen Suomesta, alkoivat luetella suomalaisurheilijoiden nimiä. Perinteisten Mika Hakkisen, Kimi Raikkosen ja Jari Liitmasen lisäksi sieltä tuli hämmentäviäkin nimiä. Kuten mäkihyppääjiä. Ari-Pekka Nikkola. Mika Kojonkoski. Kuinka moni suomalainen muistaa Ari-Pekka Nikkolan? Tai muistaa Kojonkosken joskus hypänneen mäkeä?

Veikkaanpa, että hyvin harva suomalainen osaa nimetä yhtäkään kroatialaisurheilijaa vaikka Kroatian menestys niin olympialaisissa kuin juuri päättyneissä yleisurheilun MM-kisoissa oli aivan eri planeetalta kuin Suomen menestys. Eli jos suomalaisia kutsutaan urheiluhulluksi kansaksi, niin kyllä nämä tyypit täällä vievät voiton kevyesti.

Näin tällä viikolla. Jälleen kerran täytyy ihmetellä mihin nämä päivät katoavat, tuntuu että vastahan se oli viikonloppu. Ja taas on. Joten oikein hyvää viikonloppua, palataan linjoille taas maanantaina. Olkaa kiltisti!